GC-SCD/FID, käyttöönotto ja ilmanäytteiden analyysin validointi
Urbano, Timo (2018)
Urbano, Timo
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121120866
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121120866
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tehtiin Työterveyslaitoksen työympäristölaboratorioissa Helsingin toimipisteessä. Työn tavoitteena oli ottaa käyttöön uusi analyysilaite ja menetelmä ilmanäytteille pelkistyneiden rikkiyhdisteiden ja kaasumaisten hiilivetyjen analysoimiseksi. Tutkittavina rikkiyhdisteinä olivat rikkivety (H2S), karbonyylisulfidi (COS), metyylimerkaptaani (CH4S), etyylimerkaptaani (C2H6S) ja dimetyylisulfidi (DMS) sekä hiilivetyinä metaani (CH4), etaani (C2H6), propaani (C3H8) ja butaani (C4H10). Yhdisteet analysoitiin GC-SCD/FID – laitteistolla, joka on optimoitu kaasunäytteille.
Analyysimenetelmänä GC-SCD on monivaiheinen havaitsemismenetelmä rikkiyhdisteille, jossa komponentit ensin erotellaan toisistaan kaasukromatografissa. Erottuneet yhdisteet poltetaan korkeassa lämpötilassa ja palamistuotteena syntynyt rikkimonoksidi (SO) sekoitetaan otsonin (O3) kanssa. Reaktiosta tuotettu valo suodatetaan optisesti, signaali vahvistetaan ja detektoidaan. Tämä signaali on lineaarisesti verrannollinen näytteen sisältämän rikin määrään.
Työnsuoritus aloitettiin ajo-parametrien optimoinnilla. Validoinnin parametreinä olivat toteamis- ja määritysraja, mittausepävarmuus sekä säilyvyyskokeet. Toteamisrajaksi kaikille rikkiyhdisteille saatiin alle <0,02 ppm ja kokonaismittausepävarmuudeksi 14–39 %, riippuen yhdisteestä ja pitoisuustasosta.
Kevyiden hiilivetyjen osalta toteamisrajaksi saatiin kaikille yhdisteille <0,25 ppm ja kokonaismittausepävarmuudeksi 10–46 % pitoisuudesta ja yhdisteestä riippuen.
Säilyvyyskokeet osoittivat, että rikkiyhdisteet tulisi analysoida 48 tunnin sisällä. Metaanin, etaanin, propaanin ja butaanin pitoisuuksissa tapahtui muutoksia vasta 120 tunnin kuluttua näytteenotosta.
Työterveyslaitos tulee hyödyntämään analyysejä palvelutoiminnassaan.
Analyysimenetelmänä GC-SCD on monivaiheinen havaitsemismenetelmä rikkiyhdisteille, jossa komponentit ensin erotellaan toisistaan kaasukromatografissa. Erottuneet yhdisteet poltetaan korkeassa lämpötilassa ja palamistuotteena syntynyt rikkimonoksidi (SO) sekoitetaan otsonin (O3) kanssa. Reaktiosta tuotettu valo suodatetaan optisesti, signaali vahvistetaan ja detektoidaan. Tämä signaali on lineaarisesti verrannollinen näytteen sisältämän rikin määrään.
Työnsuoritus aloitettiin ajo-parametrien optimoinnilla. Validoinnin parametreinä olivat toteamis- ja määritysraja, mittausepävarmuus sekä säilyvyyskokeet. Toteamisrajaksi kaikille rikkiyhdisteille saatiin alle <0,02 ppm ja kokonaismittausepävarmuudeksi 14–39 %, riippuen yhdisteestä ja pitoisuustasosta.
Kevyiden hiilivetyjen osalta toteamisrajaksi saatiin kaikille yhdisteille <0,25 ppm ja kokonaismittausepävarmuudeksi 10–46 % pitoisuudesta ja yhdisteestä riippuen.
Säilyvyyskokeet osoittivat, että rikkiyhdisteet tulisi analysoida 48 tunnin sisällä. Metaanin, etaanin, propaanin ja butaanin pitoisuuksissa tapahtui muutoksia vasta 120 tunnin kuluttua näytteenotosta.
Työterveyslaitos tulee hyödyntämään analyysejä palvelutoiminnassaan.