Lähisuhdeväkivallan kartoittaminen kotihoidossa
Puikkonen, Ida (2018)
Puikkonen, Ida
Vaasan ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121121014
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121121014
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyönä tehdyn tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa kotihoidon asiakkaisiin kohdistuvaa lähisuhdeväkivaltaa ja sen ilmenemistä. Aihe on tärkeä, koska tutkitusti tiedetään että lähisuhdeväkivaltaa esiintyy oletettua enemmän. Kuitenkin iso osa siitä on piilossa pysyvää. Kotihoidon asiakkailla riskitekijöitä ovat esimerkiksi riippuvuussuhteet ja sosiaalinen eristäytyminen.
Tutkimusten mukaan kotihoidossa esiintyvä väkivalta on moninaista lähisuhde- tai perheväkivaltaa tai kaltoinkohtelua. Tavoitteena oli saada tietoa lähisuhdeväki-vallan ilmenemisestä kyselylomakkeella ja tuottaa tilaajalle tietoa haastattelulomakkeen sekä haastattelutilanteen käyttökelpoisuudesta.
Teoreettisessa viitekehyksessä määriteltiin opinnäytetyön keskeiset käsitteet, joita ovat lähisuhdeväkivalta, kaltoinkohtelu ja kotihoidon asiakas. Aineisto kerättiin haastatteluilla, joihin osallistui 18 kunnallisen tason kotihoidon asiakasta. Aineisto analysoitiin laadullisella ja määrällisellä sisällön analyysilla.
Tutkimus osoitti, että lähisuhdeväkivallan kokeminen jossakin elämänvaiheessa oli ollut yleistä tähän tutkimukseen osallistuneilla kotihoidon asiakkailla. Tässä tutkimuksessa henkinen väkivalta oli yleisintä väkivallan muotoa, ja siihen kuuluvat hallintakeinot heikensivät huomattavasti kokijan elämänlaatua. Lähisuhdeväkivallan ja kaltoinkohtelun koettiin vaikuttavan haitallisesti terveyteen ja hyvinvointiin. Tutkimustulosten mukaan kaltoinkohtelun käsite oli hankala ymmärtää, jolloin sen todellinen esiintyvyys ei ollut helposti todettavissa.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lähisuhdeväkivallasta tulee voida kysyä kaikilta. Tutkimuksessa käytetty kyselylomake osoittautui melko toimivaksi tavaksi kartoittaa lähisuhdeväkivaltaa kotihoidon asiakkailla. Avun saaminen oli merkittävä selviytymiskeino lähisuhdeväkivaltaan, ja avun saamisen jälkeen tekijän ote kokijaan pieneni. Jatkotutkimusaiheeksi ehdotetaan lähisuhdeväkivaltaa ehkäisevien toimien kartoitusta ja hoitajien toteuttamia auttamiskeinoja lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden asiakkaiden hoitotyössä.
Tutkimusten mukaan kotihoidossa esiintyvä väkivalta on moninaista lähisuhde- tai perheväkivaltaa tai kaltoinkohtelua. Tavoitteena oli saada tietoa lähisuhdeväki-vallan ilmenemisestä kyselylomakkeella ja tuottaa tilaajalle tietoa haastattelulomakkeen sekä haastattelutilanteen käyttökelpoisuudesta.
Teoreettisessa viitekehyksessä määriteltiin opinnäytetyön keskeiset käsitteet, joita ovat lähisuhdeväkivalta, kaltoinkohtelu ja kotihoidon asiakas. Aineisto kerättiin haastatteluilla, joihin osallistui 18 kunnallisen tason kotihoidon asiakasta. Aineisto analysoitiin laadullisella ja määrällisellä sisällön analyysilla.
Tutkimus osoitti, että lähisuhdeväkivallan kokeminen jossakin elämänvaiheessa oli ollut yleistä tähän tutkimukseen osallistuneilla kotihoidon asiakkailla. Tässä tutkimuksessa henkinen väkivalta oli yleisintä väkivallan muotoa, ja siihen kuuluvat hallintakeinot heikensivät huomattavasti kokijan elämänlaatua. Lähisuhdeväkivallan ja kaltoinkohtelun koettiin vaikuttavan haitallisesti terveyteen ja hyvinvointiin. Tutkimustulosten mukaan kaltoinkohtelun käsite oli hankala ymmärtää, jolloin sen todellinen esiintyvyys ei ollut helposti todettavissa.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lähisuhdeväkivallasta tulee voida kysyä kaikilta. Tutkimuksessa käytetty kyselylomake osoittautui melko toimivaksi tavaksi kartoittaa lähisuhdeväkivaltaa kotihoidon asiakkailla. Avun saaminen oli merkittävä selviytymiskeino lähisuhdeväkivaltaan, ja avun saamisen jälkeen tekijän ote kokijaan pieneni. Jatkotutkimusaiheeksi ehdotetaan lähisuhdeväkivaltaa ehkäisevien toimien kartoitusta ja hoitajien toteuttamia auttamiskeinoja lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden asiakkaiden hoitotyössä.