Uhka- ja väkivaltatilanteiden hallinta työyhteisössä hoitoalalla

Abstract

Työväkivalta on väkivallan muodoista ainoa, joka on lisääntynyt Suomessa 1980-luvulta lähtien. Yleisintä työväkivalta on naisvaltaisilla aloilla, etenkin sosiaali- ja terveydenhuollossa. Työväkivalta voi aiheuttaa sekä fyysisiä että psyykkisiä seu-rauksia, mutta psyykkiset seuraukset ovat useimmiten vakavampia ja pitkäkes-toisempia kuin fyysiset. Pahimmillaan työväkivalta voi aiheuttaa posttraumaatti-sen stressihäiriön, joka voi johtaa ennen aikaiseen eläköitymiseen tai uran vaih-toon. Psyykkisiä seurauksia pyritään ehkäisemään debriefing-menetelmää käyt-täen. Hektisessä sosiaali- ja terveydenhuollossa tämä koetaan kuitenkin ras-kaaksi ja hankalaksi järjestää. Ongelmia ovat muun muassa koko henkilökunnan saaminen paikalle yhtä aikaa sekä vaikeus puhua uhka- ja väkivaltatilanteista ulkopuolisille.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kyselyjen avulla selvittää, minkälaista jälkipuintia hoitoalan henkilökunta kaipaa uhka- ja väkivaltatilanteiden jälkeen ja tuottaa ohje uhka- ja väkivaltatilanteiden käsittelyyn. Tavoitteena on, että saatua tietoa ja tuotettua ohjetta hyödynnetään uhka- ja väkivaltatilanteiden käsittelyn kehittämisessä ja järjestämisessä. Kyselyt lähetetiin vastaajille sähköisesti webropol-ohjelman kautta. Ensimmäinen kysely lähetettiin Oulun Yliopistollisen sairaalan erään vuodeosaston 46 hoitotyöntekijälle. Kyselyn vastausprosentti oli 61 %. Toinen kysely lähetettiin saman vuodeosaston esimiehille; yhdelle osas-tonhoitajalle ja kahdelle apulaisosastonhoitajalle. Tähän kyselyyn vastauksia saatiin kaksi kappaletta.

Aineisto analysoitiin webropol-ohjelman ja laadullisen aineiston analyysin avulla. Tuloksista selviää, että uhka- ja väkivaltatilanteet ovat osastolla yleisiä ja niiden jälkipuintia pidetään työyhteisössä tärkeänä. Uhka- ja väkivaltatilanteista on hel-pompi puhua tuttujen työkavereiden kesken ja vain vakavimmissa tilanteissa pai-kalle toivottiin myös ulkopuolista apua. Esimiesten tuki ja paikallaolo jälkipuinnis-sa koettiin erityisen tärkeäksi. Kehittämisehdotukset, joita tämä tutkimus antoi liittyvät henkilökunnan koulutukseen, defusing-toiminnan aloittamiseen sekä HAIPRO-ilmoituksen kehittämiseen.

Workplace violence is the only form of violence that has increased in Finland since the 1980s. The most common forms of working violence occur in predominantly female fields, especially in social and health care. Workplace violence can have both physical and psychological consequences, but the psychological con-sequences are often more severe and longer lasting than the physical. At its worst, workplace violence can cause a post-traumatic stress disorder which may lead to early retirement or a career change. There is an attempt to prevent psychological consequences of workplace violence by using the debriefing method. However, in the hectic social and health care this is considered to be difficult to organize. Getting all the staff at the same time in the same place and speaking about the threats and violence to outsiders are considered difficult.

The purpose of this research was to find out what kind of debriefing nursing staff have needed after threats and violence and to provide guidance on dealing with them. The aim is to utilize the information and the guidance provided to develop and organize the handling of threats and violent situations. Surveys were sent electronically to recipients via Webropol program. The first questionnaire was sent to 46 nursing staff members at a ward in the Oulu University Hospital. The response rate was 61%. The second questionnaire was sent to the supervisors of the same ward; one department manager and two assistant head nurses. There were two replies to this questionnaire.

The material was analysed by using the Webropol program and a thematic analysis. The results show that threats and violence in the department are common and their debriefing is considered important in the work community. It is easier to talk about cases of threats and violence among familiar colleagues, and in the most serious cases with an outsider. The support of the supervisors and the presence of debriefing was particularly important. The development proposals that this study provided related to staff training, the launch of the defusing activity and the development of the HAIPRO notification.