Vaivaisenluun uusiutumisen ehkäisy leikkaushoidon jälkeen

Abstract

Vaivaisenluuleikkaus on yksi yleisimpiä leikkaustoimenpiteitä ympäri maailmaa. Leikkaushoito tulee ajankohtaiseksi, kun virheasento on tarpeeksi vaikea-asteinen, eikä konservatiivisista hoitokeinoista ole enää hyötyä. Vaivaisenluuleikkauksessa saavutettu tulos ei ole läheskään aina pysyvä. Potilaita tulisi informoida vaivaisenluun uusiutumisen mahdollisuudesta. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää keskeiset syyt vaivaisenluun uusiutumiselle leikkauksen jälkeen ja kerätä tietoa uusiutumisen ehkäisemisestä konservatiivisilla menetelmillä.

Tavoitteena oli lisätä tietoutta virheasennon uusiutumisesta ja sen ehkäisystä leikkaushoidon ja siitä toipumisen jälkeen. Yhteistyökumppanina toimi Helsingin yliopistolliseen keskussairaalaan kuuluva Peijaksen sairaalan osasto K3.

Opinnäytetyön tutkimuksellinen lähestymistapa oli laadullinen. Opinnäytetyön tehtävinä oli selvittää, miksi vaivaisenluut uusiutuvat leikkaushoidon jälkeen ja millä konservatiivisilla hoidoilla vaivaisenluun uusiutumista voidaan ehkäistä leikkauksesta toipumisen jälkeen. Menetelmällisenä ratkaisuna on käytetty kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Hakuja tehtiin alan kirjallisuudesta sekä tietokannoista Cinahl, Pubmed ja Google Scholar.

Vaivaisenluun uusiutumisen ehkäisemisestä leikkaushoidon jälkeen ei ole tehty tutkimuksia vielä lainkaan. Uusiutumiseen vaikuttavia syitä on tutkittu laajalti lähinnä leikkaushoidon onnistumisen näkökulmasta. Myös potilaan rakenteellisista ominaisuuksista tai sairauksista johtuvista uusiutumissyistä tiedetään jonkin verran. Vaivaisenluun uusiutumisen ehkäisemisestä kertovan tutkimustiedon puutteen vuoksi etsimme tietoa primaarin vaivaisenluun konservatiivisista hoitomenetelmistä.

Opinnäytetyön tulosten mukaan vaivaisenluuleikkauksessa olleet potilaat eivät saa pääsääntöisesti mitään ohjeistusta uusiutumisen ehkäisyyn toipumisen jälkeen. Konservatiivisten hoitojen avulla voidaan tuoda helpotusta primaarin vaivaisenluun oireisiin sekä estää sen pahenemista. Hoitomenetelmiin lukeutuvat teippaus, harjoitteet, varvasortoosit, tukipohjalliset sekä jalkineet, joissa on tarpeeksi tilaa varpaille. Parhaita tuloksia on saatu yhdistelemällä eri hoitomenetelmiä. Vaivaisenluun uusiutumisen ehkäisemistä konservatiivisilla menetelmillä leikkaushoidon jälkeen pitäisi tutkia tulevaisuudessa. Näin saataisiin tietää, voidaanko samoja konservatiivisia hoitomenetelmiä, joita käytetään primaarin vaivaisenluun hoidossa, käyttää uusiutumisen ehkäisemisessäkin.

Hallux valgus is a complex progressive deformity of the foot and very prevalent all over the world. Hallux valgus surgery is among the most common surgical treatments and there are over 150 different ways to perform it. Unfortunately, the deformity can develop again after surgery, but the frequency varies considerably. The objective of this Bachelor´s Thesis was to find and review the medical literature available about the causes of recurrence and the conservative treatments that would be useful in preventing it. We partnered with a surgical ward in Peijas Hospital that is part of the Helsinki University Hospital. Literature searches from Cinahl, PubMed and Google Scholar, as well as books written by medical professionals working in the field resulted in two narrative literature reviews. The post-surgical practices of Peijas Hospital were investigated through three qualitative e-mail interviews with members of staff involved in foot surgery. This study found that the reasons for recurrence of hallux valgus are often diverse and can be divided into two categories: surgical and patient related reasons. Surgical reasons include an incorrect technique or poorly performed surgery. Patient related reasons include: poor adherence by patient to post-surgical instructions given by medical staff, anatomical features or other illnesses which may increase risk of recurrence, young age of the patient, and gravity of the initial deformity. There is currently no research known to us about prevention of recurrence of hallux valgus after surgery. However, we did find research about some treatment options for preventing the deformity from progressing and for reducing the symptoms it causes. The foundation of the treatment lies in wearing shoes with low heels and wide toe boxes. There are five muscles that can be strengthened, as well as taping techniques and taping materials which can be applied. Some evidence suggests that wearing silicone toe orthoses and custom-made insoles may be beneficial. We found that best results can be achieved by combining several techniques. Patients do not usually receive any advice after surgery about specialist footwear or other means of preventing hallux valgus from developing again. In future, the pathogenesis of the deformity should be unraveled, and conservative treatment options scientifically tested after surgery to better recommend the most effective prevention measures. In the meantime, care should be taken to ensure that patients get the most relevant and reliable information currently available.