Flotaation soveltuvuus kaatopaikan suotovesille
Rahman, Saana (2019)
Rahman, Saana
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2019
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201901301739
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201901301739
Tiivistelmä
Tämä insinöörityö toimi esitutkimuksena Ekokympin Majasaaren uutta flotaatioyksikköä varten. Työn tarkoituksena oli selvittää flotaation soveltuvuutta kaatopaikan suotovesille. Laitteisto saatiin Lassila & Tikanojalta sekä Kajaanin alueen eri liikkeistä. Tilat puolestaan saatiin Kajaanin Ammattikorkeakoululta, josta saatiin myös apua laitteiston kasaamiseen.
Työssä tutkittiin ensin yhden kemikaalin vaikutusta flotaatioon. Kun ensimmäisestä kemikaalista oli löydetty toimiva pitoisuus, aloitettiin kaksikierroksinen flotaatio, jossa ensimmäisestä flotaatiosta ulos tullut vesi käsiteltiin uudelleen toisella kemikaalilla. Tässä tutkimuksessa ensimmäinen kemikaali oli PAX- XL 100 eli polyalumiinikloridi ja toisena kemikaalina oli ferrisulfaattipohjainen KEMIRA PIX-105. Lisäksi tutkimuksissa testattiin ferrosulfaatin lähtöveteen lisäämisen vaikutusta flotaatioon sekä PAX:n toimivuutta pienillä pitoisuuksilla.
Kemikaalien toimivuutta todennettiin mittaamalla flotaatioon tulevan ja sieltä lähtevän veden ainepitoisuuksia. Mitattavia pitoisuuksia olivat muun muassa COD (Chemical Oxygen Demand) eli kemiallinen hapenkulutus, BOD (Biological Oxygen Demand) eli biologinen hapenkulutus, kiintoaine sekä alumiini. Lisäksi pH, Redox-potentiaali sekä flotaatiossa muodostunut vaahto mitattiin ennen näytteiden lähettämistä laboratorioon. Kaikki mittaukset teetettiin Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy:llä.
Saaduista tuloksista havaittiin, että PAX toimii parhaiten isommilla pitoisuuksilla. Esimerkiksi BOD-poistossa päästiin noin 50 prosenttiin. Kuitenkin veden alumiinipitoisuus kasvoi suuresti. Alumiinia saatiin poistettua toisen kemikaalin, PIX:n, flotaatiolla ja kun lähtöveteen oli lisätty ferrosulfaattia. PIX:n todettiin tuovan jonkin verran lisätehoa flotaatioon, mutta esimerkiksi laitteiston puutteiden vuoksi se jäi melko pieneksi. Tuloksista voitiin kuitenkin arvioida, että kunnon laitteistolla PIX antaa parempia tuloksia.
Työssä tutkittiin ensin yhden kemikaalin vaikutusta flotaatioon. Kun ensimmäisestä kemikaalista oli löydetty toimiva pitoisuus, aloitettiin kaksikierroksinen flotaatio, jossa ensimmäisestä flotaatiosta ulos tullut vesi käsiteltiin uudelleen toisella kemikaalilla. Tässä tutkimuksessa ensimmäinen kemikaali oli PAX- XL 100 eli polyalumiinikloridi ja toisena kemikaalina oli ferrisulfaattipohjainen KEMIRA PIX-105. Lisäksi tutkimuksissa testattiin ferrosulfaatin lähtöveteen lisäämisen vaikutusta flotaatioon sekä PAX:n toimivuutta pienillä pitoisuuksilla.
Kemikaalien toimivuutta todennettiin mittaamalla flotaatioon tulevan ja sieltä lähtevän veden ainepitoisuuksia. Mitattavia pitoisuuksia olivat muun muassa COD (Chemical Oxygen Demand) eli kemiallinen hapenkulutus, BOD (Biological Oxygen Demand) eli biologinen hapenkulutus, kiintoaine sekä alumiini. Lisäksi pH, Redox-potentiaali sekä flotaatiossa muodostunut vaahto mitattiin ennen näytteiden lähettämistä laboratorioon. Kaikki mittaukset teetettiin Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy:llä.
Saaduista tuloksista havaittiin, että PAX toimii parhaiten isommilla pitoisuuksilla. Esimerkiksi BOD-poistossa päästiin noin 50 prosenttiin. Kuitenkin veden alumiinipitoisuus kasvoi suuresti. Alumiinia saatiin poistettua toisen kemikaalin, PIX:n, flotaatiolla ja kun lähtöveteen oli lisätty ferrosulfaattia. PIX:n todettiin tuovan jonkin verran lisätehoa flotaatioon, mutta esimerkiksi laitteiston puutteiden vuoksi se jäi melko pieneksi. Tuloksista voitiin kuitenkin arvioida, että kunnon laitteistolla PIX antaa parempia tuloksia.