Lasten- ja koulukotien johtajien kasvatusnäkemykset ja pedagoginen johtajuus 1970-1980-lukujen vaihteessa

Abstract

Lasten- ja koulukotien osalta elettiin murrosaikaa 1970-luvulta alkaen. Yhteiskunnallinen paine kohdistui työn alhaisen arvostuksen parantamiseen, resurssointiin ja työntekijöiden koulutustason kehittämiseen. Tämä vaati myös sijaishuoltolaitoksen johtamiselta uudistumista. Tavoitteellisen kasvatuksen toteuttaminen ja yhtenäisen kasvatusnäkemyksen luominen työyhteisöön oli johtajan tehtävä.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata lasten- ja koulukotien johtajien pedagogista johtajuutta, koulutustaustaa ja kasvatusnäkemyksiä vuosien 1970 -1980 vaihteessa. Tutkimuskysymyksinä olivat 1) Minkälaisia kokemuksia lasten- ja koulukotien johtajilla on pedagogisesta johtamisesta 1970-1980-lukujen vaihteessa ja 2) Minkälaisia kasvatusnäkemyksiä lasten- ja koulukotien johtajilla oli 1970-1980 lukujen vaihteessa. Työn tavoitteena on tuottaa tietoa lastenkodin johtajien näkemyksistä pedagogisesta johtajuudesta, kasvatuksesta ja osaamisesta. Työn tavoitteena oli myös tuoda lasten- ja koulukotien johtajien subjektiivisia kokemuksia yleisen historian rinnalle. Tämän tuotetun tiedon avulla voidaan kiinnittää huomio sijaishuollon johtajien kasvatukselliseen osaamiseen ja johtamiskulttuuriin myös nykypäivänä.

Työn tuloksista selviää, että johtajat halusivat uudistaa laitostyötä sekä omaa rooliaan johtajana. Heillä oli työssään kasvatusnäkemys ja työllä oli kasvatukselliset tavoitteet. He myös pitivät tärkeänä kehittää työntekijöitä ja työyhteisöä niin, että työkulttuuri ja näkemykset muodostuisivat yhteneväisiksi. He pitivät tärkeänä demokraattista päätöksentekoa ja yhteistoiminnallisuutta sekä tiimityöskentelyä. Johtajat olivat omistautuneita työlleen ja kokivat työnsä tärkeäksi ja merkitykselliseksi.

Tulosten johtopäätöksinä voidaan esittää, että johtajien kasvatuksellinen näkemys ja halu kehittää työtä mahdollistaa myös työntekijöiden kasvatuksellisen kehittymisen. Tämä ei silti yksin riitä poistamaan sijaishuollossa raportoituja kasvatuksellisia laiminlyöntejä, vaan tarvitaan myös lastensuojelutyöhön suuntaavaa koulutusta.

Johtopäätöksiksi nousevat myös sijaishuoltolaitoksen johtajien kouluttamisen tärkeys pedagogiseen johtajuuteen sekä johtajien kehittävän työotteen lisääminen työntekijöiden, että koko työyhteisön suuntaan varmistaisi työtapojen ja menetelmien olevan ajan ja vaatimusten mukaisia.

Starting in the 1970`s the child caring institutions were forced to change by the pressure from society. The pressure was directed to improve the low valuation of work in child caring institutions, resources and developing employer`s education. This change demanded also the management of child caring institutions to be reformed. Manager`s role was to execute the aim of upbringing and to create a solid vision of upbringing in to the work community.

The purpose of this thesis was to describe child caring institutions manager`s pedagogical leadership, educational back ground and their insights of upbringing. Research questions were 1) What kind of experiences does child caring institutions managers have on pedagogical leadership between the decade on 1970-1980 and 2) What kind of insights the managers of child caring institutions had between the decade of 1970-1980. The aim of this thesis was to bring the child caring institution´s managers subjective experiences in the side of common history. According to this knowledge we can pay attention to child caring institution managers knowledge of upbringing and the culture of management in today’s child caring institutions.

The results of this thesis show that the managers wanted to reform the work in child care institutions and their own role as managers. They had a vision and aim for upbringing. They also considered important to improve employees and work culture to be more solid and unite. They also acknowledge the importance to lead democratically, work in collaboration and as a team. The managers were devoted to their work and find their work important and meaningful.

As a result, it can be stated that managers vision of upbringing and the desire to improve work also enables the employees to improve professionally. Still, this alone won´t remove all the neglection´s reported in foster care. Education that is steered to child welfare is also needed. Managers should also be educated to pedagogical leadership. Their will to improve work and work environment would guarantee that work methods are consistent to demands.