Nukketeatterin ja lapsiyleisön välinen vuorovaikutussuhde : Case Pikku Aasin Nukketeatteri

Abstract

Nukketeatterin ja lasten välinen vuorovaikutus on tänä päivänä osa lasten taide- ja kulttuurikasvatusta. Lapsille on annettava mahdollisimman paljon työkaluja elämän varrelle niin kielellisiä, vuorovaikutuksellisia, kuin kokemuksellisiakin. Nukketeatteri tarjoaa tätä kaikkea lapsille, varsinkin alle kouluikäisille. Tutkimukseni tarkoitus oli löytää vuorovaikutuksen merkitys ja sen ilmentyminen lapsiyleisön ja nukketeatterin välillä. Seurasin vaasalaisen Pikku Aasin nukketeatterin esityksiä. Niitä oli yhteensä kolme ja näytösten lapset olivat alle kouluikäisiä, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Laadullisen tutkimuksen metodeina minulla oli havainnointi ja avoin haastattelu. Havainnointi tapahtui paikan päällä sekä videoiden. Haastatteluihin osallistui nukketeatterilaisia, päiväkotiopettajia ja lasten vanhempia. Tulokset olivat odotettuja, mutta samalla myös laajempia kuin odotin. Lapset viihtyivät nukketeatteriesityksissä, ottivat kontaktia esiintyjiin monin tavoin, itse ja houkuteltaessa. He kokivat erilaisia tunnetiloja ja jakoivat kokemuksiaan keskenään, esityksen aikana ja sen jälkeen. Nukketeatterin ja lasten välinen vuorovaikutus oli silminnähtävää ja tiivistä. Siihen tarvitaan niin ammattimaista otetta näyttelijöiltä kuin lapsen kykyä eläytyä erilaisiin tilanteisiin.

Interaction between Puppet Theater and children is today a part of children´s art and culture education. Children need as many tools as possible for their life: verbal, interactional and experimental tools. This is what puppet theatre gives to children, especially to those under school age. The aim of my research was to find the meaning of interaction and how it is manifested between child audience and puppet theatre. I was following the plays of Pikku Aasin Nukketeatteri from Vaasa. There were altogether three plays and the children attending the plays were mostly under school age, except couple of them I used observation and open interview as my methods in qualitative analysis. Observation happened at the plays and I also recorded it with a video camera. Interviews were conducted with puppet theater people, kindergarten teachers and children´s parents. Results were as expected but also wider than I expected. Children enjoyed the puppet theatre plays and were interactive with actors in many ways, on their own initiative as well as when encouraged. They experienced different kind of emotions and shared their experiences with each other, during a play and afterwards. Interaction between puppet theatre and children was apparent and intense. Children´s ability to empathize with different kind of situations and puppet theater actors´ professional grasp is needed in order to reach this kind of interaction