Miten menee –Villa juniorin nuoret : Tutkimus nuorten arjesta sijaishuollon päihdeyksikössä

Abstract

Opinnäytetyössä tutkittiin nuorten sekä työntekijöiden arkea sijaishuollon päihdeyksikössä. Toimeksiantajana toimi Villa junior, jossa toteutetaan yhteisöllistä, lääkkeetöntä sekä toiminnallista ja osallistavaa päihdekuntoutusta 15-17 vuotiaille nuorille. Nuoret osallistuvat arjen struktuurin suunnitteluun. Lastensuojelussa on tärkeää, että nuori voi olla mukana suunnittelemassa häntä itseään koskevia asioita. Tutkimuksessa teoreettisena viitekehyksenä käytettiin lastensuojelun näkökulmaa, päihteistä aiheutuvaa riippuvuutta sekä päihdekuntoutusta toiminnallisuuden, yhteisöllisyyden ja osallisuuden alueilla.

Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena, ja sen tavoitteena oli tuottaa tietoa nuorten arjesta sijaishuollon päihdeyksikössä, Villa juniorissa. Tutkimuksessa haastateltiin yksilöhaastatteluina nuoria sekä työntekijöitä. Haastatteluiden avulla selvitettiin, kuinka intensiivinen päihdekuntoutus näkyy Villa juniorin arkipäiväisessä toiminnassa, sekä millaisena arki haasteineen koetaan ja kuinka toimintaa voitaisiin mahdollisesti kehittää. Haastattelut Villa juniorissa toteutettiin heinäkuussa 2018. Haastatteluaineisto koostui puolistrukturoiduista teemahaastatteluista. Haastatteluaineisto litteroitiin, ja sisällönanalyysiä varten aineisto luettiin moneen kertaan, ja luokiteltiin abst-rahointikaavioiden avulla.

Tutkimus toi toimeksiantajalle tietoa kuinka toimintaa voisi kehittää ja millaisiin asioihin arjessa tulisi kiinnittää huomiota. Nuoret olivat yleisesti ottaen hyvin tyytyväisiä Villa juniorin arkeen ja toivat esille paljon positiivisia toimintaan liittyviä seikkoja. Myös kehitettävät osa-alueet tulivat haastatteluista selkeästi ilmi. Nuoret toivat esille kehittämiskohteena muun muassa puhelimen käyttökiellosta luopumisen. Nuoret toivoivat toimivia rangaistuksia tilanteisiin, joissa päihdekuntoutuksessa oleva nuori omalla motivaation puutteellaan heikentää koko yhteisön yhteishenkeä. Nuoret toivoivat sunnuntaille lisää ohjattua toimintaa sekä lisää omaohjaajakeskusteluja etenkin päihdekuntoutuksen alkuvaiheessa. Työntekijöiden haastatteluja tarkastellessa esille nousi hyvä työyhteisö, mikä koettiin ensiarvoisen tärkeänä arjen toimivuuden kannalta.

The aim of the thesis was to study the routines of teenagers and employees in substance rehabilitation. The client organization of the thesis was Villa Junior, which is a rehabilitation unit where communal, non-medical, and functional rehabilitation methods are used for 15-17 year-old teenagers. The adolescents participate in the planning of the structure of daily routines. In child welfare it is essential for teenagers to have a possibility to participate in the planning of the daily programme. The theoretical framework of the thesis includes the child welfare perspective, substance abuse addictions and different areas of rehabilitation, e.g. functional, communal and involvement.

The qualitative research method was applied in this study. The aim of the thesis was to provide information about the daily routine of teenagers in the rehabilitation in Villa Junior. The adolescents and employees were interviewed individually in the study. The purpose of the interviews was to find out how the intensive drug rehabilitation is manifested in the daily activities, how the young people experience every day life and its challenges, and how the activities could be developed. The interviews were made in July 2018. The interview material consisted of semi-structured theme-interviews. The material was transcribed and then read through various times in order to make an analysis of the content, and it was classified using the abstraction schemes.

The study provided information about how the activities could be developed and which issues should be taken into account. The adolescents were mostly satisfied with the everyday life of Villa Junior and brought up numerous positive matters about the activities. In addition, the areas to be improved were also pointed out clearly. One of the development ideas the adolescents pointed out was the ban on mobile phones. The young people hoped for workable sanctions in situations where the teenager’s lack of motivation affects negatively the team spirit. The adolescents opted for more of organized activities on Sundays and more conversations with the personal care-givers, especially at the beginning of the rehabilitation. What came out from the employees’ interviews was a good work community and it was considered the most important matter for the functionality of the routine.