Moniammatillinen työskentely psykiatrisessa sairaalassa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan lähiesimiestyön ja johtamisen keinoin kehittää ja parantaa moniammatillista työskentelyä ja sen myötä potilaslähtöisyyttä psykiatrisessa sairaalassa. Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata, miten Auroran sairaalan erityistyöntekijät kokevat moniammatillisen työskentelyn toteutuvan, ja miten he sitä kehittäisivät. Auroran sairaalan erityistyöntekijät ovat psykologeja, sosiaalityöntekijöitä ja toimintaterapeutteja.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin puolistrukturoidun teemahaastattelun menetelmällä ryhmähaastatteluina. Aineisto analysoitiin induktiivista sisällönanalyysiä hyödyntäen.

Tulosten pohjalta voidaan todeta, että yhteistoimintamallin mukainen, moniammatillinen työskentely toteutuu Auroran sairaalassa varsin vaihtelevasti. Eri yksiköillä ja työryhmillä on eroja toimintakulttuurien toteutumisessa, moniammatillisen työskentelyn tavoissa, hoitokokous- ja raportointikäytännöissä sekä kirjaamistavoissa ja viestinnässä. Myös toimijoiden kokemuksen ja osaamisen hyödyntäminen ja keskinäinen kunnioittaminen sekä potilaslähtöisyyden toteutuminen vaihtelevat suuresti. Erityistyöntekijät kokivat puutteita niin toimialatasoisessa johtamisessa, lähiesimiestyöskentelyssä kuin työntekijätasollakin. Kehittämiskohteita nähtiin palveluissa, viestinnässä sekä psykiatrisessa sairaalassa apulaisylilääkärin kierroksi nimetyssä moniammatillisen tiimin viikoittaisessa tapaamisessa.

Ongelmallisena nähtiin, että moniammatilliselle työskentelylle ei koeta olevan velvoitetta, eikä sille ole luotu rakenteita tai struktuuria. Työntekijöitä ei perehdytetä moniammatilliseen työskentelyyn, siitä ei kouluteta järjestelmällisesti eikä aiheesta käydä riittävästi yhteistä keskustelua. Paikoin nähtiin jopa suoranaista yhteistyötaitojen ja yhteistyöhalujen puutetta. Palveluita toivottiin kehitettävän siten, että sairaalahoitojaksot olisivat tasalaatuisempia, tasa-arvoisempia ja hoito toteutuisi entistäkin potilaslähtöisemmin. Laadittujen hoitomallien toivottiin tulevan käyttöön tehokkaammin.

The aim of this thesis is to produce information that can be used to develop and improve the multidisciplinary teamwork and consequently the patient-oriented approach in a psychiatric hospital, by means of first-line management and leadership. The purpose of this thesis is to describe how the specialists of the Aurora Hospital, including psychologists, social workers and occupational therapists, experience the execution of the multidisciplinary teamwork and how to further develop it.

The thesis was carried out as a qualitative study. The materials were collected by semi-structured thematic group interviews. The materials were analyzed by using inductive content analysis.

By investigating the results, it can be concluded that the multidisciplinary teamwork according to the collaborative model is carried out in the Aurora Hospital in rather varying ways. Different units and teams differ in the way the interinstitutional cooperation is executed, the customs of the multidisciplinary teamwork, the policies of care meetings and reports, the means of recording information and communication. Furthermore, how the experience and knowledge of the professionals is applied and the mutual respect between the professionals are extremely varying, as well as accomplishing the patient-oriented approach. The specialists experienced deficiencies in the management at the level of the industry, as well as at the levels of first-line management and employees. Areas that were described as in need of further development were services, communication and what is thought to be the corner stone of the multidisciplinary team work known as the deputy chief physician’s circulation, in a team of multidisciplinary professionals.

What was perceived as problematic was that there seems to be no obligation of multidisciplinary team work and no building blocks or structure have been created to achieve it. The professionals do not receive a sufficient introduction into multidisciplinary teamwork, they are not systematically trained and there is not enough debate on the topic. In some cases, even a direct lack of cooperation skills and lack of desire to cooperate was found. It was requested that in the future services should be developed by more homogenous and equal hospitalization cycles and that the treatment would be even more patient-oriented. It was also requested that thes etablished treatment models should be introduced more efficiently.