Yhteistä palvelustyötä pommitusten varjossa: Kokemuksia sairaanhoitotyöstä Helsingin pommituksissa 1939–1944

Abstract

Sairaanhoidon ja hoitotieteen historiaa on Suomessa tutkittu vain vähän. Muistitiedon käyttö hoitotieteellisessä tutkimuksessa on ollut sitäkin vähäisempää. Siviilisairaanhoidosta sotien aikana ei ole juurikaan tutkittua tietoa. Opinnäytetyössä tuotiin esille siviilisairaanhoidossa työskennelleiden sairaanhoitajien, terveydenhoitajien ja kätilöiden kokemuksia ja työtä pommitusten ruhjomassa Helsingissä vuosina 1939–1944. Tarkoituksena oli lisätä tietoa sodanaikaisesta siviilisairaanhoidosta ja poikkeusolojen hoitotyöstä.

Opinnäytetyö toteutettiin hoitotieteellisenä muistitietotutkimuksena. Primaariaineiston muodostivat kolmetoista kirjallista kokemuskertomusta. Kokemuskertomuksista suurin osa oli Museoviraston kansantieteellisen arkiston keruukyselystä 34, jonka aiheena on naisten työ sotien aikana sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkiston hoitotyön muistoja käsittelevästä keruukilpailusta. Primaaritutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella temaattisella analyysillä, jossa pääpaino oli semanttisessa tulkinnassa. Primaariaineistoa tukevana ja laajentavana sekundaariaineistona käytettiin arkistomateriaalia kuten asiakirjoja sekä ajanjakson Sairaanhoitajar- ja Epione -lehtien artikkeleita.

Keskeiset opinnäytetyön tulokset näkyvät yhdistävässä teemassa ”yhteistä palvelustyötä pommitusten varjossa”. Kollektiivinen toimijuus oli kokemuskirjoittajille sekä voimavara että toimintaa rajoittava tekijä. Ajanjakson ihanteet ja arvot vaikuttivat työn luonteeseen uhrautuvana toisten palvelemisena. Pommitusten aikaisessa hoitotyössä merkille pantavaa on potilaiden suojelun puutteet. Kokemuskirjoittajat kertoivat suojelleensa potilaita jopa oman henkensä menettämisen uhalla. Aiheesta oli hyvin haastavaa löytää muistitietoa. Siviilisairaanhoito nähtiin rintamalla tehtyä työtä vähempiarvoisena. Tämä on voinut vaikuttaa siihen, ettei näitä kokemuksia ole nähty muistelemisen arvoisina. Sota-ajan propaganda, sensuuri, kokemusten arkuus ja kokemus vaitiolovelvollisuudesta ovat myös voineet vaikuttaa aineiston vähyyteen.

Sairaanhoidon historiaan ja aiempiin sairaanhoidollisiin kokemuksiin tutustuminen laajentaa, syventää ja avartaa näkemystä siitä, mitä sairaanhoito on ollut ja miten se on kehittynyt ja kehittyy edelleen. Opinnäytetyö tuo osaltaan esiin niitä aiemmin kuulemattomia sairaanhoidollisia tarinoita, joiden muokkaaman perustuksen varassa toteutamme sairaanhoitotyötä nykypäivänä. Jatkossa olisi tärkeää tutkia, miten siviili- ja sotasairaanhoidolliset kokemukset ovat vaikuttaneet sairaanhoidon kehittymiseen ja mitä voimme niistä oppia. Menneet, nykyiset ja tulevat sairaanhoidolliset kokemukset ovat kaikki kuulemisen arvoisia.