Pienpanimon massa- ja energiatasekatselmus
Kallunki, Janne (2019)
2019
Kaikki oikeudet pidätetään
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201903153114
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201903153114
Tiivistelmä
Tämän työn toimeksiannon antoi Tornion Panimo, jossa työn aiheena on kartoittaa panimon massa- ja energiavirtataseet prosessikohtaisesti. Työn painopiste on kartoittaa panimon prosessien käyttämät sähkö- ja höyryenergian kulutukset, mutta lisäksi seurataan panimon prosesseissa käytettävän veden kulutusta. Tavoitteena olisi näiden kautta löytää mahdollisia säästökohteita panimon energian käytössä.
Työssä tarkasteltiin prosesseja tietyn keittokoon mukaan. Sähkömittauksia tehtiin tähän soveltuvalla pihtimittarilla, jolla mitattiin kohteista jännite sekä virta. Mittaustulosten avulla voitiin laskea käytetty sähköteho. Höyryn kulutukset selvitettiin eri prosesseista laskennallisesti, koska höyryn kulutusta ei kyetty mittaamaan prosessikohtaisesti. Tulokset on ilmoitettu sähkön ja höyryn osalta muodossa kWh/l, jolloin ne ovat vertailukelpoisia keskenään ja tuloksia voidaan soveltaa myös muihin eri keittokokoihin. Veden kulutus ilmoitettiin muodossa litraa / valmista olutlitraa.
Työssä saatiin selville halutut massa- ja energiavirtataseet ja huomattiin höyryn olevan merkittävin energian kuluttaja panimolla suurien vesimäärien takia, joita lämmitetään pääasiallisesti höyryllä. Panimon keittämöprosessien pumppujen ja sähkömoottoreiden sähkönkulutuksessa ei ole juurikaan säästövaraa, sillä suurin osa laitteistosta on optimoitu automatiikan kautta. Jäähdytyksen sähkönkulutusta voitaisiin laskea huomattavasti käyttämällä talvella hyväksi kylmää ulkoilmaa. Glykolia voitaisiin jäähdyttää kovalla pakkasella käyttämättä kylmäkoneen kompressoria ollenkaan ja hieman lauhemmalla ilmalla osittain kylmällä ulkoilmalla. Höyrynkulutusta voisi laskea keittämön puolelta lämpöhäviöitä vähentämällä ja optimoimalla lämmitettävät vesimäärät. Säästöjä voisi hakea myös käyttämällä lauhdutettua hönkähöyryä esilämmitystarkoituksessa. Energiataseiden epätarkkuuksia voisi myös vähentää asentamalla höyryä käyttäviin prosesseihin lämpötila- ja painemittareita, jolloin höyryjen määrät ja lauhteiden laadut voitaisiin selvittää tarkemmin.
Työssä tarkasteltiin prosesseja tietyn keittokoon mukaan. Sähkömittauksia tehtiin tähän soveltuvalla pihtimittarilla, jolla mitattiin kohteista jännite sekä virta. Mittaustulosten avulla voitiin laskea käytetty sähköteho. Höyryn kulutukset selvitettiin eri prosesseista laskennallisesti, koska höyryn kulutusta ei kyetty mittaamaan prosessikohtaisesti. Tulokset on ilmoitettu sähkön ja höyryn osalta muodossa kWh/l, jolloin ne ovat vertailukelpoisia keskenään ja tuloksia voidaan soveltaa myös muihin eri keittokokoihin. Veden kulutus ilmoitettiin muodossa litraa / valmista olutlitraa.
Työssä saatiin selville halutut massa- ja energiavirtataseet ja huomattiin höyryn olevan merkittävin energian kuluttaja panimolla suurien vesimäärien takia, joita lämmitetään pääasiallisesti höyryllä. Panimon keittämöprosessien pumppujen ja sähkömoottoreiden sähkönkulutuksessa ei ole juurikaan säästövaraa, sillä suurin osa laitteistosta on optimoitu automatiikan kautta. Jäähdytyksen sähkönkulutusta voitaisiin laskea huomattavasti käyttämällä talvella hyväksi kylmää ulkoilmaa. Glykolia voitaisiin jäähdyttää kovalla pakkasella käyttämättä kylmäkoneen kompressoria ollenkaan ja hieman lauhemmalla ilmalla osittain kylmällä ulkoilmalla. Höyrynkulutusta voisi laskea keittämön puolelta lämpöhäviöitä vähentämällä ja optimoimalla lämmitettävät vesimäärät. Säästöjä voisi hakea myös käyttämällä lauhdutettua hönkähöyryä esilämmitystarkoituksessa. Energiataseiden epätarkkuuksia voisi myös vähentää asentamalla höyryä käyttäviin prosesseihin lämpötila- ja painemittareita, jolloin höyryjen määrät ja lauhteiden laadut voitaisiin selvittää tarkemmin.