Valmiussiirtojen vaikutus aikakriittisten ensihoitotehtävien tavoittamiseen Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella
Jussila, Marko; Jussila, Satu (2019)
Jussila, Marko
Jussila, Satu
2019
Kaikki oikeudet pidätetään
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201903283964
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201903283964
Tiivistelmä
Vuoden 2011 terveydenhuoltolain ensihoitoasetuksessa ensihoidon järjestämisvastuu annettiin sairaanhoitopiireille. Tämän muutoksen myötä ensihoitoa alettiin selkeästi suunnittelemaan ja johtamaan isompana kokonaisuutena. Ensihoitoasetuksen mukaisesti sairaanhoitopiirin pitää tehdä alueellensa ensihoidon palvelutasopäätös, jossa se määrittelee muun muassa mikä osa ensihoitotehtävistä pitää tavoittaa tiettyyn minuuttimäärän mennessä. Ensihoitoasetuksen myötä käynnistynyt ensihoidon kenttäjohtajajärjestelmä mahdollisti alueellisten ensihoitoresurssien liikuttelun kuntarajoista riippumatta. Ensihoidon valmiussiirroilla pyritään vähentämään potilaan hoidon alkamisviivettä. Tämä opinnäytetyö on tehty yhteistyössä Oulun ammattikorkeakoulun ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ensihoitokeskuksen kanssa. Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, minkä verran ensihoidon kenttäjohtajien tekemät ensihoitoyksiköiden valmiussiirrot mahdollistavat palvelutasopäätöksen toteutumista lyhentämällä aikakriittisten ensihoitotehtävien tavoittamisviivettä.
Tutkimus on toteutettu määrällisenä tutkimuksena. Aineistona käytettiin hätäkeskuksen välittämiä A/B-kiireellisyyden ensihoitotehtäviä Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella. Ensihoitotehtävät kerättiin ensihoidon Codea-kenttäjohtojärjestelmästä ja tehdyt valmiussiirrot poimittiin ensihoidon kenttäjohtajien ylläpitämästä valmiussiirtotilastosta.
Ensihoidon valmiussiirroilla pystytään tehostamaan ja lyhentämään A/B-kiireellisyyden tehtävien tavoittamista. Toteutuakseen tämä vaatii vapaana olevaa ensihoitoresurssia kohtuullisilla etäisyyksillä. Alueen keskikoisissa kaupungeissa ja harvaan asutulla seudulla valmiussiiroilla on Oulun kaupunkialuetta suurempi merkitys kiireellisten tehtävien tavoittamisen parantamisessa. Tähän selittävänä tekijänä on Oulun kaupungin keskustan alueen suuri tehtävämäärä ja vähän kohdistuneet valmiussiirrot. Tutkimuksen tulosten mukaan koko sairaanhoitopiirin alueella ensihoidon valmissiirroilla mahdollistettiin kappalemääräisesti vain vähän A/B-kiireellisten tehtävien tavoittamista palvelutasopäätöksen mukaisesti.
Jatkotutkimusaiheina voisi tälle tutkimukselle olla erityisvastuualueen laajuinen selvitys ensihoidon valmiussiirroista, aluekohtaisten tai yksilötasolla kenttäjohtaja kohtaisien eroavaisuuksia tarkempi selvitys valmiussiirroissa, sekä yksittäisen potilasryhmän tavoittamisen tutkiminen valmiussiirtojen avulla.
Tutkimus on toteutettu määrällisenä tutkimuksena. Aineistona käytettiin hätäkeskuksen välittämiä A/B-kiireellisyyden ensihoitotehtäviä Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella. Ensihoitotehtävät kerättiin ensihoidon Codea-kenttäjohtojärjestelmästä ja tehdyt valmiussiirrot poimittiin ensihoidon kenttäjohtajien ylläpitämästä valmiussiirtotilastosta.
Ensihoidon valmiussiirroilla pystytään tehostamaan ja lyhentämään A/B-kiireellisyyden tehtävien tavoittamista. Toteutuakseen tämä vaatii vapaana olevaa ensihoitoresurssia kohtuullisilla etäisyyksillä. Alueen keskikoisissa kaupungeissa ja harvaan asutulla seudulla valmiussiiroilla on Oulun kaupunkialuetta suurempi merkitys kiireellisten tehtävien tavoittamisen parantamisessa. Tähän selittävänä tekijänä on Oulun kaupungin keskustan alueen suuri tehtävämäärä ja vähän kohdistuneet valmiussiirrot. Tutkimuksen tulosten mukaan koko sairaanhoitopiirin alueella ensihoidon valmissiirroilla mahdollistettiin kappalemääräisesti vain vähän A/B-kiireellisten tehtävien tavoittamista palvelutasopäätöksen mukaisesti.
Jatkotutkimusaiheina voisi tälle tutkimukselle olla erityisvastuualueen laajuinen selvitys ensihoidon valmiussiirroista, aluekohtaisten tai yksilötasolla kenttäjohtaja kohtaisien eroavaisuuksia tarkempi selvitys valmiussiirroissa, sekä yksittäisen potilasryhmän tavoittamisen tutkiminen valmiussiirtojen avulla.
