Hamstring-leikkauksen jälkeinen harjoittelu : Potilasoppaan sisällön suunnittelu

Abstract

Hamstring-lihasten lähtökohdan jänteiden repeämät ovat melko harvinaisia vammoja, kattaen noin 12 prosenttia kaikista hamstring-lihasten vammoista. Repeämä syntyy, kun voimakas lonkan koukistus yhdistyy voimakkaaseen polven ojennukseen esimerkiksi liukastuessa tai juostessa. Repeämissä parhaan hoitotuloksen näyttäisi tarjoavan operatiivinen hoito. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa kirjallisuuskatsauksen avulla materiaalia potilasoppaan laatimiseksi postoperatiiviseen kuntoutukseen. Opinnäytetyö rajattiin operaation jälkeisen ensimmäisen kuuden viikon harjoitteisiin.

Ensimmäisen kuuden viikon aikana tärkeintä on suojata operoitua jännettä tai jänteitä venytykseltä. Harjoittelun tavoitteena on lisäksi estää veritulppien muodostumista sekä ehkäistä lihasatrofiaa. Kirjallisuudessa esiintyy kaksi erilaista postoperatiivisen kuntoutuksen päälinjaa. Toisessa suositellaan operaation jälkeistä polven tai lonkan immobilisointia. Toisessa linjassa tätä ei suositella, ja harjoittelu aloitetaan varhaisemmassa vaiheessa. Tämän opinnäytetyön yhteistyökumppani suosii varhaisemman harjoittelun linjaa ilman immobilisointia, joten se valittiin myös tämän työn lähtökohdaksi.

Kirjallisuuden mukaan alkuvaiheen tärkeimmät harjoitettavat lihakset ovat pohkeet sekä etureiden ja pakaran lihakset. Heti leikkauksen jälkeen aloitetaan nilkkojen pumppaukset sekä etureisien ja pakaroiden jännitykset. Harjoittelun perustana ovat isometriset harjoitteet, joita tehdään alustaa tai hieman myöhemmässä vaiheessa painovoimaa vastaan. Varhaisemman harjoittelun linjassa on sallittu täyspainovaraus tuntemusten mukaan heti alusta lähtien.

Kirjallisuuskatsauksen perusteella valittiin kolmetoista harjoitetta potilasoppaan päivittämistä varten. Osa harjoitteista oli uusia ja osan ajoitusta ehdotettiin muutettavaksi. Harjoitteet ja niiden ajoitus sekä annostelu käytiin läpi ortopedin sekä kuntoutukseen osallistuvien fysioterapeuttien kanssa. Potilasoppaan uudistettujen harjoitteiden avulla voidaan jatkossa huomioida paremmin potilaiden yksilöllinen toimintakyky ja kuntoutumisen eteneminen.

Proximal hamstring tendon ruptures are relatively rare injuries, covering approximately 12% of all injuries of the hamstring muscle complex. The typical injury mechanism is a combination of forced hip flexion and knee extension during sports or slip-and-fall accidents. Operative management seems to be the treatment of choice in these injuries. The purpose of this study was to produce evidence-based material for a patient guide to support postoperative rehabilitation. The study was outlined to encompass the first six postoperative weeks. An applied literature search was performed to collect the data for the study.

The main focus of the first six-week period after surgery is to protect the operated tendon or tendons from tension. It is also important to prevent deep vein thrombosis and muscle atrophy. In the literature, there seem to be two different approaches to rehabilitation. One of these recommends postoperative immobilisation of the hip or knee. The second approach advises against immobilisation and promotes a more accelerated approach. The latter is used by the partner organisation in this study and was therefore selected for the study.

In the early stage, the focus is on the calf, quadriceps and gluteal muscle complex. Ankle pumps and isometric contractions of the quadriceps and gluteal muscles are performed from the beginning. Full weight bearing as tolerated is allowed from the beginning as well.

Thirteen different exercises were selected based on the literature search. As a result of this study, we were able to propose some new exercises for the partner organisation. Furthermore, some exercises already in use were included in the protocol at an earlier stage. An operating orthopaedist and physical therapists were consulted on and their approval was attained for all of the exercises and the timing. With an increased volume of exercises, it is possible to better acknowledge the individual differences between patients in the future.