Hoitotyön opiskelijoiden kokemuksia osaamisestaan päivystyshoitotyön kliinisessä harjoittelussa
Hakala, Raakel; Eriksson, Lauri (2018)
2018
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904114880
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904114880
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla hoitotyön opiskelijoiden kokemuksia osaamisestaan päivystyshoitotyön harjoittelussa. Työn tavoitteena on kehittää hoitotyön opetusta.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullista tutkimusmenetelmää käyttäen. Opinnäytetyön aineisto analysoitiin tutkimuskysymyksittäin induktiivisella sisällönanalyysilla. Sisällönanalyysissä aineisto pelkistettiin ja aineistosta muodostettiin ala- ja yläluokkia. Alaluokkia muodostui kolmekymmentä, joista muodostettiin kahdeksan yläluokkaa.
Tuloksissa ilmeni, että opiskelijoiden valmiudet vastasivat pääosin päivystyshoitotyön harjoittelun vaatimuksia. Aiempi työkokemus sekä aiemmat harjoittelut ovat merkittävässä roolissa antaen opiskelijoille valmiuksia päivystyshoitotyöhön. Koulutus takaa pohjan teoriatiedoille mutta ei kliinisten taitojen osalta valmista opiskelijoita tarpeeksi päivystyshoitotyön vaatimuksiin. Opiskelijat itse kehittäisivät hoitotyön koulutusta lisäämällä kliinistä opetusta ja kehittämällä teoriaopintojen sisältöä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että hoitotyön koulutuksessa on vielä kehitettävää, jotta opiskelijoilla olisi paremmat valmiudet päivystyshoitotyön harjoitteluun. Työharjoitteluilla on suuri merkitys hoitotyön koulutuksessa, sillä opiskelijat saavat niistä arvokasta työkokemusta. Opinnäytetyöstä saatuja tuloksia voidaan hyödyntää hoitotyön opetuksen kehittämiseen ammattikorkeakouluissa.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullista tutkimusmenetelmää käyttäen. Opinnäytetyön aineisto analysoitiin tutkimuskysymyksittäin induktiivisella sisällönanalyysilla. Sisällönanalyysissä aineisto pelkistettiin ja aineistosta muodostettiin ala- ja yläluokkia. Alaluokkia muodostui kolmekymmentä, joista muodostettiin kahdeksan yläluokkaa.
Tuloksissa ilmeni, että opiskelijoiden valmiudet vastasivat pääosin päivystyshoitotyön harjoittelun vaatimuksia. Aiempi työkokemus sekä aiemmat harjoittelut ovat merkittävässä roolissa antaen opiskelijoille valmiuksia päivystyshoitotyöhön. Koulutus takaa pohjan teoriatiedoille mutta ei kliinisten taitojen osalta valmista opiskelijoita tarpeeksi päivystyshoitotyön vaatimuksiin. Opiskelijat itse kehittäisivät hoitotyön koulutusta lisäämällä kliinistä opetusta ja kehittämällä teoriaopintojen sisältöä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että hoitotyön koulutuksessa on vielä kehitettävää, jotta opiskelijoilla olisi paremmat valmiudet päivystyshoitotyön harjoitteluun. Työharjoitteluilla on suuri merkitys hoitotyön koulutuksessa, sillä opiskelijat saavat niistä arvokasta työkokemusta. Opinnäytetyöstä saatuja tuloksia voidaan hyödyntää hoitotyön opetuksen kehittämiseen ammattikorkeakouluissa.