Yhteisöhoito osana mielenterveyskuntoutusta – Työntekijöiden kokemuksia yhteisöhoidon toteutumisesta

Abstract

Opinnäytetyössä tutkittiin yhteisöhoidon toteutumista nuorten aikuisten mielenterveyskuntouksessa. Tavoitteena oli selvittää kuntoutusyksikön työntekijöiden kokemuksien perusteella, miten yhteisöhoito toteutui heidän yksikössään käytännön arjessa ja mitkä olivat siihen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi tavoitteena oli tuoda esille kehitysideoita yhteisön toiminnan kehittämiseksi.

Toimeksiantajana toimi Kuntoutusyksikkö Attendo Ahjola, jonka tavoitteena oli saada tietoa yhteisöhoidon toteutumisesta heidän yksikössään. Opinnäytetyö tarjosi toimeksiantajalle mahdollisuuden arvioida ja kehittää omia toimintatapojaan. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua, jonka haastatteluaineisto kerättiin kesäkuu-syyskuu 2018 välisenä aikana. Tutkimuksen haastatteluihin osallistui kuntoutusyksikön seitsemän pitkäaikaista työntekijää. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin sanatarkasti, jonka jälkeen tutkimusaineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimustulosten perusteella yhteisöhoito ei toteutunut kuntoutusyksikössä työntekijöiden toivomalla tavalla. Yhteisöhoito oli suunnitelmallista, joka näkyi muun muassa asukkaiden viikko- ja päiväohjelman noudattamisessa sekä erilaisissa kokouksissa. Yhteisöhoidosta havaittiin useita kuntoutuksessa sovellettuja piirteitä. Yhteisöhoidon tavoitteellisuus näkyi enemmän yksilöllisinä tavoitteina kuin yhteisöllisinä tavoitteina. Yhteisöhoidon toteutumiseen vaikuttivat keskeisesti kuntoutusyksikön tilat, asukkaiden fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi ja toimintakyky, yhteisön demokraattisuus, ryhmätoiminta, yhteisön vertaispaineen laatu, asukkaiden aktiivisuus ja passiivisuus sekä asukkaiden vaihtuvuus.

Yhteisöhoidon toteutumista voidaan vahvistaa tuomalla yhteisöhoitoa enemmän esille kuntoutusyksikön arjessa. Kouluttamalla henkilökuntaa voidaan hyödyntää koulutuksesta saatua tietoa yhteisöllisyyden vahvistamiseen ja yhteisöhoidon merkityksen korostamiseen. Asukkaiden aktiivisuutta voidaan parantaa perehtymällä nuorten aikuisten tapoihin ja suunnittelemalla heille monipuolisempia ja mielenkiintoisempia virikemahdollisuuksia. Ohjaajat voivat myös vaikuttaa asukkaiden aktiivisuuteen viettämällä enemmän aikaa yhteisössä.

Viriketoiminnan suunnittelussa tulisi huomioida entistä enemmän virikkeiden sopivuus miehille ja naisille. Viriketoiminnassa voidaan hyödyntää yksilöiden vahvuuksia vastuuttamalla heitä erilaisten ryhmätoimintojen järjestämiseen, ottaen huomioon kuitenkin asukkaiden toimintakyky ja ohjaajien vastuu. Yhteisen toiminnan kautta autetaan asukkaita ryhmäytymään ja saamaan entistä enemmän vertaistukea. Myös hyödyntämällä kokemusasiantuntijoita lisätään vertaistuen tehokkuutta. Tällöin työntekijät ja asukkaat saavat tietoa ja kokemuksia kuntoutumisesta sekä lisää toivoa asukkaiden tulevaisuuteen.