Parista tanssista paritanssiksi: Kohti läsnäolevampaa paritanssia
Jarva, Ulpu (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904225689
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904225689
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkin mahdollisuuksia opettaa seuratanssia totutuista poikkeavilla menetelmillä. Selvitän, kuinka seuratanssia olisi mahdollista opettaa muutoin kuin kuvioperusteisesti ja miten tällaiset uudet tavat otetaan vastaan. Opinnäytetyön tavoitteena on seuratanssin opetuksen kehittäminen uusien metodien kautta. Käytän opetuksessa paljon yksilöharjoitteita, vienti-seuraamisharjoitteita sekä vuorovaikutus- ja tunneharjoitteita.
Vuorovaikutus- ja tunnetaidot ovat keskeinen osa nyky-yhteiskuntaa, mutta silti niiden opettaminen seuratanssikentällä on ollut viime vuosiin saakka hyvin vähäistä. Ilman näitä taitoja ei voida saavuttaa onnistuneita tanssikokemuksia. Lisäksi näiden taitojen harjoittaminen vaikuttaa ihmisen koko elämään positiivisesti ja luo henkistä hyvinvointia.
Työ rakentuu laadullisen toimintatutkimuksen periaatteille. Tutkimukseen liittyen järjestin kurssin, jonka aikana havainnoin ja keräsin tietoa osallistujien kokemuksista. Olin itse aktiivisena toimijana tutkimusprosessissa kurssin opettajan roolissa. Tämän lisäksi pyysin kurssilaisia kirjoittamaan oppimispäiväkirjaa sekä kurssin päätyttyä vastaamaan palautekyselyyn.
Erilaiset opetusmetodit ja totutuista poikkeavat lähestymistavat otettiin hyvin vastaan. Havaintojen ja palautteiden perusteella voidaan todeta, että uudenlaiselle seuratanssinopettamiselle on tilausta. Opetuskäytänteitä ei ole syytä täysin muuttaa ja romuttaa, vaan ainoastaan tuoda vanhan ja hyväksi havaitun rinnalle uusia metodeja ja näkökulmia.
Vuorovaikutus- ja tunnetaitojen harjoitteet nousivat kurssilaisille merkittäviksi kokemuksiksi. Tämä johtuu mahdollisesti osittain uutuuden viehätyksestä. Merkittävyytensä vuoksi ne ovat keskeisessä roolissa tuloksissa. Suurin osa kurssilaisista kertoi, ettei ole osallistunut vastaavanlaiseen tanssinopetukseen aiemmin. Suuri merkitys oli kuitenkin myös harjoitteiden sisällöillä. Kurssilaiset kokivat saaneensa harjoitteiden kautta lisää rohkeutta, itsevarmuutta ja itsetuntemusta. Lisäksi he kertoivat suhtautuvansa aiempaa suvaitsevaisemmin ja hyväksyvämmin muihin ihmisiin.
Opinnäytetyön perusteella voidaan todeta, että tanssin kautta on mahdollista opettaa myös henkiseen hyvinvointiin liittyviä asioita. Tätä tulisi tutkia laajemmin jatkossa. Seuratanssin opetusta voitaisiin kehittää kokonaisvaltaisempaan suuntaan, kun suuntaviivoja saataisiin enemmän.
Vuorovaikutus- ja tunnetaidot ovat keskeinen osa nyky-yhteiskuntaa, mutta silti niiden opettaminen seuratanssikentällä on ollut viime vuosiin saakka hyvin vähäistä. Ilman näitä taitoja ei voida saavuttaa onnistuneita tanssikokemuksia. Lisäksi näiden taitojen harjoittaminen vaikuttaa ihmisen koko elämään positiivisesti ja luo henkistä hyvinvointia.
Työ rakentuu laadullisen toimintatutkimuksen periaatteille. Tutkimukseen liittyen järjestin kurssin, jonka aikana havainnoin ja keräsin tietoa osallistujien kokemuksista. Olin itse aktiivisena toimijana tutkimusprosessissa kurssin opettajan roolissa. Tämän lisäksi pyysin kurssilaisia kirjoittamaan oppimispäiväkirjaa sekä kurssin päätyttyä vastaamaan palautekyselyyn.
Erilaiset opetusmetodit ja totutuista poikkeavat lähestymistavat otettiin hyvin vastaan. Havaintojen ja palautteiden perusteella voidaan todeta, että uudenlaiselle seuratanssinopettamiselle on tilausta. Opetuskäytänteitä ei ole syytä täysin muuttaa ja romuttaa, vaan ainoastaan tuoda vanhan ja hyväksi havaitun rinnalle uusia metodeja ja näkökulmia.
Vuorovaikutus- ja tunnetaitojen harjoitteet nousivat kurssilaisille merkittäviksi kokemuksiksi. Tämä johtuu mahdollisesti osittain uutuuden viehätyksestä. Merkittävyytensä vuoksi ne ovat keskeisessä roolissa tuloksissa. Suurin osa kurssilaisista kertoi, ettei ole osallistunut vastaavanlaiseen tanssinopetukseen aiemmin. Suuri merkitys oli kuitenkin myös harjoitteiden sisällöillä. Kurssilaiset kokivat saaneensa harjoitteiden kautta lisää rohkeutta, itsevarmuutta ja itsetuntemusta. Lisäksi he kertoivat suhtautuvansa aiempaa suvaitsevaisemmin ja hyväksyvämmin muihin ihmisiin.
Opinnäytetyön perusteella voidaan todeta, että tanssin kautta on mahdollista opettaa myös henkiseen hyvinvointiin liittyviä asioita. Tätä tulisi tutkia laajemmin jatkossa. Seuratanssin opetusta voitaisiin kehittää kokonaisvaltaisempaan suuntaan, kun suuntaviivoja saataisiin enemmän.