Asiakkaiden kokemuksia Oulun kaupungin kotikuntoutuspilotista : Asiakaslähtöisyyden toteutuminen kotikuntoutusjaksolla

Abstract

Suomen väestön ikääntyessä kuntoutuskäytäntöjen kehittäminen on tärkeää. Ikääntymisen myötä ihmisen toimintakyky laskee ja päivittäisistä arjen toimista selviytyminen voi muuttua haastavaksi. Ikääntyneen mahdollisimman pitkään kotona asuminen nähdään kannattavana niin yksilön, kuin yhteiskunnankin kannalta. Kotikuntoutus on lupaava toimintatapa, joka mahdollistaa iäkkäille mielekkään arjen ja kotona asumisen. Asiakaslähtöisyys on asiakasta kunnioittavan ja laadukkaan kuntoutustyön perusta. Fysioterapeuteilla on merkittävä rooli muun muassa kotikuntoutuksen koordinoinnissa. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata, miten asiakaslähtöisyyden osa-alueet ja kotikuntoutusjakso onnistuivat Oulun kaupungin kotikuntoutuspilotissa asiakkaiden näkökulmasta. Työmme tutkimustehtävinä on kuvata asiakkaiden näkökulmasta asiakaslähtöisyyden toteutumista, koettua kuntoutuksen määrää sekä arkitoiminnoista selviytymisen muuttumista ja kolmannen sektorin palveluiden hyödyntämisen määrää. Työn tilaajana toimii Oulun kaupunki. Kyseessä on määrällinen tutkimus. Tutkimuksen kohteena olivat Oulun kaupungin kotikuntoutuspilotin asiakkaat. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka pohjautuu sovelletusti asiakaslähtöisyyttä mittaavaan MPOC-20 mittariin. Aineiston analysoinnissa käytimme Webropol 2.0 ja 3.0 -ohjelmia sekä Excel 2016 -ohjelmaa. Kotikuntoutuspilotin asiakkaat kokivat saaneensa hyvin kuntoutusta hoitajilta sekä terapeuteilta ja arkitoiminnoista selviytymisen koettiin muuttuneen paljon. Tulosten perusteella asiakaslähtöisyydessä on kuitenkin vielä kehitettävää, esimerkiksi asiakkaan vaikutusmahdollisuuksia voitaisiin lisätä. Kolmannen sektorin palveluiden hyödyntäminen oli jäänyt jaksolla vähäiseksi. Tuloksia voidaan hyödyntää Oulun alueella kotikuntoutuksen asiakaslähtöisyyden kehittämiseen. Jatkokehitysehdotuksena esitämme työntekijöiden kokemusten selvittämistä asiakaslähtöisyydestä ja selvityksen perusteella asiakaslähtöisen toimintatavan käytänteiden yhtenäistämistä. Myös asiakkaiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen olisi tarpeellista. Jatkotutkimuksena voitaisiin selvittää, kummalla on asiakaslähtöisyyden kannalta suurempi merkitys, tiheästi toistuvilla kotikäynneillä vai harvemmin toteutuvien käyntien sisältöön panostamisella. Myös fysioterapeutin roolin yksityiskohtaisempi kartoitus Suomen kotikuntoutusmalleissa on tarpeen.