Muistot nousevat liikkeestä : kehotuntemuksesta itsetuntemukseen

Abstract

Opinnäytetyöni tarkastelee kehotietoisuutta, liikemuistia ja matkaa kohti ihmisen sisintä. Olen uppoutunut tähän aiheeseen haastattelemalla neljää Silmissäni mennyt -nykytanssiteoksessa tanssinutta 61-75 -vuotiasta ikäihmistä. Työni lähtee liikkeelle kehollisuudesta minän perustana ja syventyy leikin merkitykseen. Se kuorii vähitellen esiin ikäihmisten liikemuistin kautta tulleita rakkaita ja raskaita muistoja lapsuudesta, nuoruudesta, sota-ajasta, eletystä elämästä. Työssäni tuon esille keholla ajattelemisen mahdollisuudet ja matkan kohti ihmisen varsinaista olemista.

Työni pohjautuu ikäihmisten haastattelun lisäksi lähdekirjallisuuteen, tanssilehtien artikkeleihin, omiin havaintoihini kehollisesta työskentelystäni sekä kokemukseeni toimiessani apulaisohjaajana koreografi Hanna Brotheruksen ohjaamassa Silmissäni mennyt -nykytanssiteoksessa.

Ajatukseni on, että ihmisen kokonaisuus on keho, mieli ja sielun henkinen ilmentymä. Mitä tietoisemmaksi ihminen tulee kokonaisuudestaan, sitä ehyemmäksi hän kokee itsensä. Tanssi kietoo yhteen ihmisen fyysisen ja henkisen ulottuvuuden, sekä vaikuttaa taidemuotona koko ihmisen olemuksessa.

The present thesis examines the following topics: body awareness, movement and memory, and a journey towards the person's innermost self. I have studied this subject by interviewing four persons aged between 61-75 years, who have danced in the contemporary dance show "Silmissäni mennyt". My thesis begins with the thought that a person's body is an important part of a person's self. Another thought is that playing has an important impact on the person's mind. It gradually reveals dear and hard memories from childhood, youth, war-time and lived lives of the elderly people. It also brings forward possibilities to think through one's body and the journey towards one's true being.

My thesis is based on the interviews of the elderly dancers in addition to literature, dance magazine articles and my own experiences of working with my body and thinking through it. I have also taken an advantage of my experiences working as an assistant director of the contemporary dance show "Silmissäni mennyt" with the choreographer Hanna Brotherus.

My idea is that a wholeness of a person is a mixture of their body, mind, and soul. The more one is aware of their wholeness, the more balanced they feel. Dance brings together the physical and psychological dimension of a person, and as an art form influences the whole being of a person.