Velkajärjestelylain vuoden 2015 tehostamiseen tähtäävät uudistukset: Mikä muuttui ja kuinka muutokset toteutuivat Pohjois-Suomen käräjäoikeuksissa
Rahja, Marita (2019)
Rahja, Marita
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904307005
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904307005
Tiivistelmä
Yksityishenkilön velkajärjestely on maksukyvyttömyysmenettely, jossa ylivelkaiselle velalliselle vahvistetaan kolmesta kymmeneen vuoden mittainen kaikkiin velkoihin kohdistuva maksuohjelma käräjäoikeudessa. Maksuohjelmaa noudattamalla velallinen saa loput velkansa anteeksi. Yksityishenkilön velkajärjestely on tarkoitettu viimesijaiseksi menettelyksi, jota ennen velallisen on tullut pyrkiä järjestelemään velkansa vapaaehtoisin ratkaisuin. Tavoitteena on taloudellisen toimintakyvyn palauttaminen.
Talous- ja velkaneuvonta tarjoaa maksutonta apua velalliselle erityisesti velkajärjestelyhakemuksen laadinnassa, mutta myös muutoin talouden tasapainottamisessa. Yksityishenkilön velkajärjestely katsotaan sopivimmaksi ratkaisuksi noin puolelle talous- ja velkaneuvonnan asiakkaista. Talous- ja velkaneuvonta valmistelee 90 prosenttia kaikista velkajärjestelyasioista käräjäoikeuksille.
Lakiin yksityishenkilön velkajärjestelystä tuli muutoksia, jotka astuivat voimaan vuonna 2015. Suuri osa näistä muutoksista tehtiin menettelyn tehostamiseksi. Tämän opinnäytetyön tavoitteena on selvittää mitä nämä muutokset ovat, ovatko ne toteutuneet Pohjois-Suomen käräjäoikeuksissa ja millaisia vaikutuksia näillä on toteutuessaan ollut. Yksityishenkilön velkajärjestelyä on tutkittu paljon, mutta näistä menettelyn tehostamiseen tähtäävistä muutoksista on kirjoitettu vain juuri lakimuutoksen astuessa voimaan, jolloin vaikutuksia on voitu vain arvioida.
Opinnäytetyössä on käytetty oikeusdogmaattista ja määrällistä tutkimusmenetelmää. Keskeisimmät lähteet ovat laki yksityishenkilön velkajärjestelystä siihen liittyvine hallituksen esityksineen, oikeuskäytäntö, oikeuskirjallisuus ja tilastokeskuksen laatimat tilastot.
Menettelyn tehostamiseen on pyritty mm. poistamalla päällekkäisiä työvaiheita ja yhdistämällä peräkkäisiä työvaiheita. Vapaaehtoisia sovintoja pyrittiin lisäämään antamalla tuomioistuimelle mahdollisuus vahvistaa maksuohjelma tietyin edellytyksin pienvelkojan väitettä tutkimatta. Lisäsuoritusvelvollisuuden syntymisen rahamääriä nostettiin ja niiden laskemisajankohtaa viivästytettiin. Muutosten tavoitteena oli lyhentää käsittelyaikoja käräjäoikeuksissa ja alentaa kustannuksia. Uudet nopeammat menettelyt olivat tulleet vaihtelevasti käyttöön Pohjois-Suomen käräjäoikeuksissa. Talous- ja velkaneuvonnan valmistelevalla työllä näyttää olevan suuri vaikutus siihen, missä määrin käräjäoikeudet pääsevät nopeampia menettelyjä toteuttamaan. Vaikka nopeammissa menettelyissä käsittelyajat ovat lyhyet, eivät käsittelyajat kokonaisuudessa velkajärjestelyasioissa näytä lyhentyneen. Useiden uudistusta tärkeimmät tehostamistavoitteet kohdistuivat talous- ja velkaneuvontaan. Näiden toteutumista ei tässä yhteydessä tutkittu.
Talous- ja velkaneuvonta tarjoaa maksutonta apua velalliselle erityisesti velkajärjestelyhakemuksen laadinnassa, mutta myös muutoin talouden tasapainottamisessa. Yksityishenkilön velkajärjestely katsotaan sopivimmaksi ratkaisuksi noin puolelle talous- ja velkaneuvonnan asiakkaista. Talous- ja velkaneuvonta valmistelee 90 prosenttia kaikista velkajärjestelyasioista käräjäoikeuksille.
Lakiin yksityishenkilön velkajärjestelystä tuli muutoksia, jotka astuivat voimaan vuonna 2015. Suuri osa näistä muutoksista tehtiin menettelyn tehostamiseksi. Tämän opinnäytetyön tavoitteena on selvittää mitä nämä muutokset ovat, ovatko ne toteutuneet Pohjois-Suomen käräjäoikeuksissa ja millaisia vaikutuksia näillä on toteutuessaan ollut. Yksityishenkilön velkajärjestelyä on tutkittu paljon, mutta näistä menettelyn tehostamiseen tähtäävistä muutoksista on kirjoitettu vain juuri lakimuutoksen astuessa voimaan, jolloin vaikutuksia on voitu vain arvioida.
Opinnäytetyössä on käytetty oikeusdogmaattista ja määrällistä tutkimusmenetelmää. Keskeisimmät lähteet ovat laki yksityishenkilön velkajärjestelystä siihen liittyvine hallituksen esityksineen, oikeuskäytäntö, oikeuskirjallisuus ja tilastokeskuksen laatimat tilastot.
Menettelyn tehostamiseen on pyritty mm. poistamalla päällekkäisiä työvaiheita ja yhdistämällä peräkkäisiä työvaiheita. Vapaaehtoisia sovintoja pyrittiin lisäämään antamalla tuomioistuimelle mahdollisuus vahvistaa maksuohjelma tietyin edellytyksin pienvelkojan väitettä tutkimatta. Lisäsuoritusvelvollisuuden syntymisen rahamääriä nostettiin ja niiden laskemisajankohtaa viivästytettiin. Muutosten tavoitteena oli lyhentää käsittelyaikoja käräjäoikeuksissa ja alentaa kustannuksia. Uudet nopeammat menettelyt olivat tulleet vaihtelevasti käyttöön Pohjois-Suomen käräjäoikeuksissa. Talous- ja velkaneuvonnan valmistelevalla työllä näyttää olevan suuri vaikutus siihen, missä määrin käräjäoikeudet pääsevät nopeampia menettelyjä toteuttamaan. Vaikka nopeammissa menettelyissä käsittelyajat ovat lyhyet, eivät käsittelyajat kokonaisuudessa velkajärjestelyasioissa näytä lyhentyneen. Useiden uudistusta tärkeimmät tehostamistavoitteet kohdistuivat talous- ja velkaneuvontaan. Näiden toteutumista ei tässä yhteydessä tutkittu.