Trakeostomoidun potilaan hoito: Kotihoito-opas trakeostomoidulle potilaalle
Hakulinen, Taru; Puustinen, Riikka; Timonen, Minnamaria (2019)
Hakulinen, Taru
Puustinen, Riikka
Timonen, Minnamaria
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905078010
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905078010
Tiivistelmä
Tiivistelmä:
Trakeostomia eli henkitorviavanne tehdään, kun normaali hengitysreitti on vaarassa tukkeutua esimerkiksi kasvaimen, sädehoidon tai leikkauksen aiheuttaman turvotuksen vuoksi. Trakeostomia on kirurginen toimenpide, jossa ohitetaan ylähengitystiet tekemällä kaulan ihon läpi avanne henkitorveen, johon laitetaan trakeostomiakanyyli, jota kautta hengitysilma kulkee. Trakeostomialla autetaan hengitysvajauksesta kärsivää potilasta. Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Kuopion yliopistollinen sairaala aistinelinsairauksien osasto, jossa yksi potilasryhmä on trakeostomoidut potilaat. Opinnäytetyö sai alkunsa osaston tarpeesta trakeostomoidun potilaan kotihoito-oppaan päivittämiselle.
Opinnäytetyö toteutettiin kehittämistyönä, johon kuului opinnäytetyön raportti ja kotihoito-opas. Raportissa on käsitelty trakeostomian perusteisiin, potilaan hoitoon ja potilasohjaukseen liittyviä asioita. Potilasoppaaseen on koottu trakeostomoidun potilaan päivittäiseen hoitoon liittyvät tärkeimmät asiat. Oppaan tekemiseen on saatu ohjeita toimeksiantajalta ja ohjaavalta opettajalta.
Oppaan tavoite on tukea potilasohjausta ja omahoitoa. Kotihoito-opas lisää potilasturvallisuutta hoidon siirtyessä sairaalasta kotiin ja potilaan itsehoitovalmiutta. Potilaan kotiutuessa omahoidon merkitys korostuu. Kirjallinen potilasopas on yksi osa monipuolista potilasohjausta, jota trakeostomoitu potilas tarvitsee kotiutuessaan.
Opasta käytetään osastolla suullisen ohjauksen tukena ja annetaan potilaalle mukaan kotiin. Potilas voi palauttaa oppaan avulla mieleensä aiemmin kerrotut asiat. Opasta voi käyttää myös apuna uusien työntekijoiden ja opiskelijoiden perehdyttämisessä. Jatkotutkimuksena voisi selvittää onko kotihoito-oppaasta ollut hyötyä potilasohjauksessa ja onko oppaasta ollut hyötyä potilaille. Toimeksiantaja saa oppaan sähköisessä ja kirjallisessa muodossa sekä käyttöoikeudet siihen, jolloin voi kehittää sitä tarvittaessa tarpeitaan vastaamaan tulevaisuudessa.
Trakeostomia eli henkitorviavanne tehdään, kun normaali hengitysreitti on vaarassa tukkeutua esimerkiksi kasvaimen, sädehoidon tai leikkauksen aiheuttaman turvotuksen vuoksi. Trakeostomia on kirurginen toimenpide, jossa ohitetaan ylähengitystiet tekemällä kaulan ihon läpi avanne henkitorveen, johon laitetaan trakeostomiakanyyli, jota kautta hengitysilma kulkee. Trakeostomialla autetaan hengitysvajauksesta kärsivää potilasta. Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Kuopion yliopistollinen sairaala aistinelinsairauksien osasto, jossa yksi potilasryhmä on trakeostomoidut potilaat. Opinnäytetyö sai alkunsa osaston tarpeesta trakeostomoidun potilaan kotihoito-oppaan päivittämiselle.
Opinnäytetyö toteutettiin kehittämistyönä, johon kuului opinnäytetyön raportti ja kotihoito-opas. Raportissa on käsitelty trakeostomian perusteisiin, potilaan hoitoon ja potilasohjaukseen liittyviä asioita. Potilasoppaaseen on koottu trakeostomoidun potilaan päivittäiseen hoitoon liittyvät tärkeimmät asiat. Oppaan tekemiseen on saatu ohjeita toimeksiantajalta ja ohjaavalta opettajalta.
Oppaan tavoite on tukea potilasohjausta ja omahoitoa. Kotihoito-opas lisää potilasturvallisuutta hoidon siirtyessä sairaalasta kotiin ja potilaan itsehoitovalmiutta. Potilaan kotiutuessa omahoidon merkitys korostuu. Kirjallinen potilasopas on yksi osa monipuolista potilasohjausta, jota trakeostomoitu potilas tarvitsee kotiutuessaan.
Opasta käytetään osastolla suullisen ohjauksen tukena ja annetaan potilaalle mukaan kotiin. Potilas voi palauttaa oppaan avulla mieleensä aiemmin kerrotut asiat. Opasta voi käyttää myös apuna uusien työntekijoiden ja opiskelijoiden perehdyttämisessä. Jatkotutkimuksena voisi selvittää onko kotihoito-oppaasta ollut hyötyä potilasohjauksessa ja onko oppaasta ollut hyötyä potilaille. Toimeksiantaja saa oppaan sähköisessä ja kirjallisessa muodossa sekä käyttöoikeudet siihen, jolloin voi kehittää sitä tarvittaessa tarpeitaan vastaamaan tulevaisuudessa.