Syrjäytyneet lapsiperheet terveydenhuollon asiakkaina: Terveydenhoitajatyön näkökulma
Klenberg, Niina (2019)
Klenberg, Niina
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905078041
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905078041
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tarkoituksena oli kuvailla, miten lapsiperheiden syrjäytyminen näkyy terveydenhuollossa sekä miten terveydenhoitaja voi ehkäistä lapsiperheiden syrjäytymistä. Tavoitteena oli koota niihin liittyvää tutkimustietoa, jotta se olisi helposti saatavana. Se voi antaa lapsiperheiden kanssa työskenteleville terveydenhoitajille tietoa lapsiperheiden syrjäytymisen tunnistamiseen ja ehkäisyyn. Tietoa voivat hyödyntää myös muut lapsiperheiden kanssa työskentelevät tai siihen aikovat. Tavoitteena oli myös tunnistaa kehittämistarpeita.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineiston haussa hyödynnettiin eksplisiittistä aineiston valintaa, joka muistuttaa systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmää. Tutkimuksia valikoitui yhteensä yhdeksän, joista kuusi on suomalaisia ja loput ulkomaalaisia. Aineisto analysoitiin induktiivisen eli aineistolähtöisen sisällönanalyysin periaatetta hyödyntäen.
Tulosten mukaan lapsiperheiden syrjäytyneisyys näkyy terveydenhuollossa ongelmina tiedon saannissa, esteinä tuen hakemisessa ja saannissa, epäluottamuksena terveyspalveluihin ja tukeen sekä osallisuuden puutteena. Terveydenhuollon työntekijöillä on vaikeuksia ottaa koko perheen huolia puheeksi sekä yhteistyösuhteen rakentaminen perheen kanssa voi olla haastavaa. Terveydenhoitajan työssä olennaisena syrjäytymisen ehkäisyssä ovat yksilöllisen ja perhelähtöisen tuen tarjoaminen, työntekijän ominaisuudet (luonteenpiirteet, asenteet, osaaminen ja pätevyys), osallistava yhteistyösuhde ja kumppanuus, palveluiden koordinointi ja tiedottaminen sekä monialainen yhteistyö perheen hyvinvoinnin edistämiseksi.
Syrjäytymisvaarassa olevien perheiden kanssa työskentely ja syrjäytymisen ehkäisy ovat yhtä moniulotteisia kuin syrjäytyminen käsitteenä tai erilaisten lapsiperheiden kirjo. Terveydenhoitajalla tulee olla herkkyyttä, rohkeutta ja osaamista kohdata syrjäytymisriskin perheitä sekä kykyä käsitellä ristiriitoja yhteistyösuhteen kehittämisessä. Aiheesta voisi tehdä empiirisiä tutkimuksia, miten syrjäytymisen ehkäisy toteutuu varsinaisesti lastenneuvolassa. Syrjäytyneiden tai syrjäytymisvaarassa olevien perheiden tavoittamiseen olisi hyvä kehittää erilaisia keinoja. Terveydenhoitajan mielenterveysosaamisen kehittäminen edesauttaisi perheiden ongelmiin puuttumista. Myös palveluiden toimivuutta ja yhteensovittamista tulisi kehittää. Lisäksi erilaiset ryhmät ja parisuhteeseen liittyvä tuki ja ohjaus voisivat edistää tuen tarpeisten lapsiperheiden hyvinvointia. Yksinhuoltajaperheisiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineiston haussa hyödynnettiin eksplisiittistä aineiston valintaa, joka muistuttaa systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmää. Tutkimuksia valikoitui yhteensä yhdeksän, joista kuusi on suomalaisia ja loput ulkomaalaisia. Aineisto analysoitiin induktiivisen eli aineistolähtöisen sisällönanalyysin periaatetta hyödyntäen.
Tulosten mukaan lapsiperheiden syrjäytyneisyys näkyy terveydenhuollossa ongelmina tiedon saannissa, esteinä tuen hakemisessa ja saannissa, epäluottamuksena terveyspalveluihin ja tukeen sekä osallisuuden puutteena. Terveydenhuollon työntekijöillä on vaikeuksia ottaa koko perheen huolia puheeksi sekä yhteistyösuhteen rakentaminen perheen kanssa voi olla haastavaa. Terveydenhoitajan työssä olennaisena syrjäytymisen ehkäisyssä ovat yksilöllisen ja perhelähtöisen tuen tarjoaminen, työntekijän ominaisuudet (luonteenpiirteet, asenteet, osaaminen ja pätevyys), osallistava yhteistyösuhde ja kumppanuus, palveluiden koordinointi ja tiedottaminen sekä monialainen yhteistyö perheen hyvinvoinnin edistämiseksi.
Syrjäytymisvaarassa olevien perheiden kanssa työskentely ja syrjäytymisen ehkäisy ovat yhtä moniulotteisia kuin syrjäytyminen käsitteenä tai erilaisten lapsiperheiden kirjo. Terveydenhoitajalla tulee olla herkkyyttä, rohkeutta ja osaamista kohdata syrjäytymisriskin perheitä sekä kykyä käsitellä ristiriitoja yhteistyösuhteen kehittämisessä. Aiheesta voisi tehdä empiirisiä tutkimuksia, miten syrjäytymisen ehkäisy toteutuu varsinaisesti lastenneuvolassa. Syrjäytyneiden tai syrjäytymisvaarassa olevien perheiden tavoittamiseen olisi hyvä kehittää erilaisia keinoja. Terveydenhoitajan mielenterveysosaamisen kehittäminen edesauttaisi perheiden ongelmiin puuttumista. Myös palveluiden toimivuutta ja yhteensovittamista tulisi kehittää. Lisäksi erilaiset ryhmät ja parisuhteeseen liittyvä tuki ja ohjaus voisivat edistää tuen tarpeisten lapsiperheiden hyvinvointia. Yksinhuoltajaperheisiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota.