Polkemisharjoittelun vaikutus AVH-kuntoutujan kävelyyn : Kirjallisuuskatsaus
Linna, Sari; Kurki, Arja (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905078059
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905078059
Tiivistelmä
Vuosittain aivoverenkiertohäiriön (AVH) saa Suomessa noin 24 000 henkilöä. AVH:n seurauksena kuntoutujalla voi olla erilaisia motorisia ja kognitiivisia oireita, jotka vaikeuttavat jokapäiväistä elämää. Yleisin oire on toispuolihalvaus, joko osittaisena hemipareesina tai täydellisenä hemiplegiana. Usein AVH-kuntoutujan ensisijainen toive on kävelykyvyn palautuminen. Polkemisharjoittelua on käytetty kuntoutuksen eri vaiheissa, kun on tavoiteltu positiivisia vaikutuksia kävelyyn. Siinä käytettäviä harjoituslaitteita lainataan apuvälinelainaamoista myös kotiharjoitteluun.
Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää vaikuttaako polkemisharjoittelu AVH-kuntoutujan kävelyyn. Lisäksi tavoitteena oli kerätä tietoa kuntoutuksen ammattilaisille ja apuvälinelainaamon henkilöstölle polkulaitteiden tarkoituksenmukaiseen kotilainaukseen. Katsaukseen valikoitui seitsemän RCT-tutkimusta vuosilta 2007–2017. Interventioryhmissä oli toteutettu polkemisharjoittelua ja kontrolliryhmien harjoittelu ei sisältänyt polkemista. Interventioiden kesto vaihteli neljästä viikosta yhteen vuoteen. Kaikissa tutkimuksissa arvioitiin osallistujien kävelyä joko kävelykyvyn, -nopeuden tai -matkan avulla.
Katsauksessa ilmeni, että kävelykyvyttömät AVH-kuntoutujat hyötyivät sekä FES-avusteisesta polkemisesta että perinteisellä tavalla toteutetusta fysioterapiasta. Polkemisharjoittelu paransi kävelynopeutta perinteisesti toteutettuun fysioterapiaan verrattuna.
Kahdessa tutkimuksessa aerobinen polkemisharjoittelu paransi kävelymatkaa perinteisesti toteutettuun fysioterapiaan ja matalatehoiseen kävelyyn verrattuna. Näissä kahdessa tutkimuksessa parani myös osallistujien maksimaalinen hapenottokyky. Näyttäisi siltä, että polkemisharjoittelua kannattaa käyttää aerobisen kunnon parantamiseen. Kaikki kävelykyyn, -nopeuteen tai -matkaan liittyvät polkemisella saavutetut tulokset saatiin interventioissa, joissa osallistujien sairastumisesta oli kulunut alle kuusi kuukautta.
Tarvitaan lisätutkimuksia eri tavoin ja kuntoutuksen eri vaiheissa toteutetun polkemisharjoittelun vaikutuksista AHV-kuntoutujien kävelyyn.
Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää vaikuttaako polkemisharjoittelu AVH-kuntoutujan kävelyyn. Lisäksi tavoitteena oli kerätä tietoa kuntoutuksen ammattilaisille ja apuvälinelainaamon henkilöstölle polkulaitteiden tarkoituksenmukaiseen kotilainaukseen. Katsaukseen valikoitui seitsemän RCT-tutkimusta vuosilta 2007–2017. Interventioryhmissä oli toteutettu polkemisharjoittelua ja kontrolliryhmien harjoittelu ei sisältänyt polkemista. Interventioiden kesto vaihteli neljästä viikosta yhteen vuoteen. Kaikissa tutkimuksissa arvioitiin osallistujien kävelyä joko kävelykyvyn, -nopeuden tai -matkan avulla.
Katsauksessa ilmeni, että kävelykyvyttömät AVH-kuntoutujat hyötyivät sekä FES-avusteisesta polkemisesta että perinteisellä tavalla toteutetusta fysioterapiasta. Polkemisharjoittelu paransi kävelynopeutta perinteisesti toteutettuun fysioterapiaan verrattuna.
Kahdessa tutkimuksessa aerobinen polkemisharjoittelu paransi kävelymatkaa perinteisesti toteutettuun fysioterapiaan ja matalatehoiseen kävelyyn verrattuna. Näissä kahdessa tutkimuksessa parani myös osallistujien maksimaalinen hapenottokyky. Näyttäisi siltä, että polkemisharjoittelua kannattaa käyttää aerobisen kunnon parantamiseen. Kaikki kävelykyyn, -nopeuteen tai -matkaan liittyvät polkemisella saavutetut tulokset saatiin interventioissa, joissa osallistujien sairastumisesta oli kulunut alle kuusi kuukautta.
Tarvitaan lisätutkimuksia eri tavoin ja kuntoutuksen eri vaiheissa toteutetun polkemisharjoittelun vaikutuksista AHV-kuntoutujien kävelyyn.