Työelämämentorointi maahanmuuttajien toiminnallisen oikeuden edistäjänä

Abstract

Tausta: Tämän opinnäytteen tarkoitus on tarkastella Suomen Punaisen Ristin työelämämentorointipilotin potentiaalia maahanmuuttajaväestön toiminnallisten oikeuksien edistämisessä. Pilotti on osa valtakunnallisesti toteutettavaa ”Turvapaikanhakijoiden ja oleskeluluvan saaneiden osaamisen tunnistamisen ja työelämävalmiuksien tukemisen”-projektia. Toimintaterapeuteilla on ammatillisen roolin myötä velvollisuus edistää ja tukea kaikkien ihmisten osallisuutta sekä toiminnallista oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassamme. Maahanmuuttajien kotoutumisen edistäminen on yksi Suomen kestävän kehityksen kärkihankkeista. Opinnäyte perehtyy maahanmuuttajien työmarkkinaintegraatioon liittyviin haasteisiin ja kuvaa vuosien 2018-2019 vaihteessa toteutetun työelämämentorointipilotin prosessia.

Metodit: Opinnäytteen tavoitteena oli vastata tutkimuskysymykseen ”Edistääkö mentorointiohjelma maahanmuuttajaväestön toiminnallisia oikeuksia” ja pohtia pilotin prosessiin ja toteutumiseen vaikuttaneita tekijöitä ja ilmiöitä teoreettisesti, sekä laadullisen tutkimuksen menetelmien avulla. Tutkimustavoitteeseen päästiin monimenetelmällisesti hyödyntämällä Kawa-teoriaan perustuvaa alkukartoitusta, osallistuvaa havainnointia, strukturoimatonta haastattelua sekä yhteiskehittelyn metodeja. Aineiston luokittelussa käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysia, jonka analyysirunko rakennettiin perustuen inhimillisen toiminnan malliin sekä työelämämentorointiohjelman struktuuriin. Analyysin pohjalta nostettiin ilmiön kannalta merkityksellisiä tekijöitä, joita tarkasteltiin toiminnallisen oikeuden näkökulmasta hyödyntäen kriittisen toimintaterapian lähestymistapaa.

Tulokset: Työelämämentorointiohjelmalle on maahanmuuttajaväestön kotoutumisen kannalta tarvetta. Ohjelmalla on toimintaterapian näkökulmasta potentiaalia edistää maahanmuuttajaväestön toiminnallisia oikeuksia tukemalla maahanmuuttajaväestön positiivisen toiminnallisen identiteetin muodostumista sekä lisäämällä toiminnallisia valmiuksia. Tämä edistää maahanmuuttajaväestön kotoutumista, integraatiota ja toiminnallista adaptaatiota uudessa kohdemaassa. Opinnäyte ei tarjoa ymmärryksen syventymistä siitä, kuinka paljon ohjelma edistää maahanmuuttajaväestön toiminnallisia oikeuksia sillä sen arvioimiseksi tulisi pilotille ensin muodostua pitävämmät puitteet sekä mentoreille yhteiset toimintatavat.

Background: The purpose of this thesis was to explore the process of The Finnish Red Cross’s Work-Life mentoring programme and consider its potential for advancing Occupational Justice in the immigration population of Finland. The pilot in question is part of a national programme aimed to promote institutional recognition of previously attained knowledge and support Work Life competences of refugees and immigrant populations with a residence permit in Finland. Occupational Therapists have a professional obligation to advance and support participation and occupational justice at a societal level. Promoting acculturation of the immigrant population is one of Finland’s main Sustainable Development Goals. The thesis explores challenges associated with Work Life integration of the immigrant population and describes the process of FRC – Work Life Mentoring pilot programme actualised in 2018-2019.

Method: The goal of this thesis was to answer the research question “Does Work Life mentoring programme advance Occupational Justice for the immigrant population of Finland” and consider those factors and phenomena that affected the process of the program. To answer the research questions a qualitative study was conducted using Mixed Methods that consisted of data derived from Kawa-model, participatory observation, unstructured interviews and co-creating and developing methods. The categorisation of the data was made using theory-based data analysis constructed from the structure of the program and the Model of Human Occupation theory. Key phenomena related to the process of the program were raised for interpretation and exploration using perspectives of critical occupational therapy.

Results: There is a clear need for a Work-Life Mentoring Programme aimed towards enhancing the integration of the immigrant population of Finland. The program has the potential to advance and support Occupational Justice from the perspective of Occupational Therapy by supporting positive occupational identity and increasing occupational competence, hence promoting acculturation, integration and occupational adaptation. The study, however, doesn’t provide insight into how significantly the programme promotes Occupational Justice because in order to evaluate the impact, the program would have to establish a stable framework and the mentors should work consistently.