Automaattisen autopesulan LVI-tekninen vertailu
Suontama, Simo (2019)
Suontama, Simo
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905088295
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905088295
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tehtiin Insinööritoimisto Granlund Lahti Oy:n toimeksiannosta. Tavoitteena oli lakennallisesti perehtyä automaattisen pesuhallin tehontarpeen koostumiseen ja lämmitysenergian tarpeeseen. Lämmitysenergian kulutuksia vertailtiin laskennallisesti kahden tapauksen välillä. Vertailun tavoitteena oli selvittää, paljonko kulutus pienenee ilmanvaihdon lämmön talteenotolla ja ulkoilmalämpöpumpulla.
Tutkimus suoritettiin pääosin laskennallisesti. Laskennassa hyödynnettiin ympäristöministeriön laatimia ohjeita, vuoden 2012 säädataa Lahdessa, laitevalmistajien laatimia teknisiä esitteitä, yleisesti saatavilla olevia verkkodokumentteja sekä paikan päällä mittaamista pesuhallin ovien toiminnan selvittämiseksi. Työssä tarkasteltiin myös olemassa olevan hallin sisälämpötilan sekä suhteellisen kosteuden muutoksia pesujen aikaan ja käyttöajan ulkopuolella kiinteistöautomaation etäkäytön avulla.
Työn tuloksena saatiin pesuhallin laskennalliseksi lämmitystehon tarpeeksi 45,3 kW. Lämmitystehon tarve koostuu johtumisen, ilmavuotojen ja ilmanvaihdon aiheuttamasta lämmitystarpeesta, ajoluiskien sulanapidosta sekä hallin lattialle kertyneen veden haihtumisesta ja suurten halliovien avautumisen aiheuttamasta lämmitystarpeesta.
Laskennalliseksi lämmitysenergian kulutukseksi perustapauksessa saatiin n. 68 MWh/a. Perustapauksessa poistoilmasta ei otettu lämpöä talteen tuloilmaan ja lämmitys tapahtui hyötysuhteella 1. Lämmitysenergian kulutukseksi saatiin n. 23 MWh/a vertailutapaukselle, jossa ilmanvaihtokone oli varustettu lämmöntalteenotolla ja lämmitysenergia tuotettiin ilma-vesilämpöpumpulla. Huurtumisen estämiseksi ulkoilmaa esilämmitettiin sähkövastuksilla ennen lämmöntalteenoton vastavirtalämmönsiirrintä ja lämpöpumppu mitoitettiin n. 60 %:n osuudelle mitoittavasta huipputehontarpeesta. Lisäteho tuotettiin sähkökattilalla. Sekä perus- että vertailujärjestelmässä hallia lämmitettiin lattialämmityksellä ja ajoluiskaa lämmitysputkistolla. Niiden ja ilmanvaihdon lämmitysverkon kiertoaineena oli vesi-glykoliliuos.
Vertailujärjestelmällä säästöä kertyi lämmitysenergian kulutuksessa n. 44 MWh/a eli noin 65,7 % perustapauksen lämmitysenergian kulutuksesta.
Tutkimus suoritettiin pääosin laskennallisesti. Laskennassa hyödynnettiin ympäristöministeriön laatimia ohjeita, vuoden 2012 säädataa Lahdessa, laitevalmistajien laatimia teknisiä esitteitä, yleisesti saatavilla olevia verkkodokumentteja sekä paikan päällä mittaamista pesuhallin ovien toiminnan selvittämiseksi. Työssä tarkasteltiin myös olemassa olevan hallin sisälämpötilan sekä suhteellisen kosteuden muutoksia pesujen aikaan ja käyttöajan ulkopuolella kiinteistöautomaation etäkäytön avulla.
Työn tuloksena saatiin pesuhallin laskennalliseksi lämmitystehon tarpeeksi 45,3 kW. Lämmitystehon tarve koostuu johtumisen, ilmavuotojen ja ilmanvaihdon aiheuttamasta lämmitystarpeesta, ajoluiskien sulanapidosta sekä hallin lattialle kertyneen veden haihtumisesta ja suurten halliovien avautumisen aiheuttamasta lämmitystarpeesta.
Laskennalliseksi lämmitysenergian kulutukseksi perustapauksessa saatiin n. 68 MWh/a. Perustapauksessa poistoilmasta ei otettu lämpöä talteen tuloilmaan ja lämmitys tapahtui hyötysuhteella 1. Lämmitysenergian kulutukseksi saatiin n. 23 MWh/a vertailutapaukselle, jossa ilmanvaihtokone oli varustettu lämmöntalteenotolla ja lämmitysenergia tuotettiin ilma-vesilämpöpumpulla. Huurtumisen estämiseksi ulkoilmaa esilämmitettiin sähkövastuksilla ennen lämmöntalteenoton vastavirtalämmönsiirrintä ja lämpöpumppu mitoitettiin n. 60 %:n osuudelle mitoittavasta huipputehontarpeesta. Lisäteho tuotettiin sähkökattilalla. Sekä perus- että vertailujärjestelmässä hallia lämmitettiin lattialämmityksellä ja ajoluiskaa lämmitysputkistolla. Niiden ja ilmanvaihdon lämmitysverkon kiertoaineena oli vesi-glykoliliuos.
Vertailujärjestelmällä säästöä kertyi lämmitysenergian kulutuksessa n. 44 MWh/a eli noin 65,7 % perustapauksen lämmitysenergian kulutuksesta.