Asennon vaikutus verinäytteiden tuloksiin

Abstract

Laboratoriotutkimusprosessi koostuu preanalyyttisestä, analyyttisestä ja postanalyyttisestä vaiheesta ja valtaosa virheellisiin laboratoriotutkimustuloksiin johtaneista tekijöistä liittyy preanalyyttiseen vaiheeseen. Potilaan asento näytteenoton aikana ja sitä ennen on yksi preanalyyttinen tekijä ja se voi vaihdella paljon eri näytteenottotilanteiden välillä. Opinnäytetyön tarkoituksena olikin selvittää, onko asennolla vaikutusta verinäytteiden tuloksiin. Jos vaikutusta todettiin, haluttiin lisäksi selvittää, miten ja minkä analyyttien pitoisuuteen asento vaikuttaa.

Opinnäytetyö toteutettiin systemaattista kirjallisuuskatsausta mukaillen. Kirjallisuushaku kohdistettiin tieteellisiin tietokantoihin eri hakusanayhdistelmillä ja katsaukseen valikoitui kuusi hyväksymiskriteerit täyttävää tutkimusta, jotka käsittelivät asennon vaikutusta verinäytteiden tuloksiin. Tutkimuksille suoritettiin sisällönanalyysi, jotta tulokset saatiin jäsenneltyä.

Kirjallisuuskatsauksen tutkimusten tulosten perusteella voidaan todeta, että asennolla on vaikutusta verinäytteiden tuloksiin erityisesti suurien molekyylien osalta. Suurimmat erot olivat makuu- ja seisoma-asentojen välillä ja merkittävin syy pitoisuusmuutoksiin oli asennon muutoksesta aiheutunut plasman tilavuuden muuttuminen. Pienten molekyylien pitoisuuksiin asento ei pääsääntöisesti vaikuttanut muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Tulokset osoittavat, että asento on merkittävä preanalyyttinen tekijä, jonka vaikutus tulisi huomioida poikkeavia laboratoriotutkimustuloksia tulkitessa. Asento tulisi vakioida tarkemmin ja riittävän levon merkitystä tulisi korostaa verinäytteenottoon valmistautuessa.