Empatia, myötätunto ja myötätuntouupumus : Kokemuksia käsitteistä ja niiden ilmenemisestä sosionomien työssä, työyhteisöissä ja keskusteluissa
Railio, Anna; Tamminen, Eeva (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905098520
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905098520
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää 1. miten sosionomit määrittelevät empatian myötätunnon ja myötätuntouupumuksen sekä 2. millaisia kokemuksia sosionomeilla on kyseisistä aiheista työssä ja työyhteisöissä. Lisäksi selvitettiin 3. millaista keskustelua sosionomit olivat aiheista työyhteisöissään käyneet ja millaista keskustelua he jatkossa toivovat. Viimeiseksi selvitettiin 4. millaisia taitoja sosionomit kokevat tärkeiksi sosionomin työn kannalta. Opinnäytetyöllä ei ole toimeksiantajaa, mutta tuloksia esitellään Metropolia Ammattikorkeakoulun Sosionomin työn luonne ja monet ympäristöt -opintojaksolla kevään aikana.
Empatiataidot ja myötätunto ovat tärkeässä asemassa auttamistyössä. Myötätunnon kielteinen vaikutus auttamistyössä on kuitenkin sen uuvuttavuus. Sosiaalialan työntekijöiltä odotetaan, empaattisuutta, objektiivisuutta, taitoa rajata työtään ja huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Opinnäytetyön teoriaosuudessa avaamme sosionomi (AMK) koulutuksen sisältöä sekä empatian, myötätunnon ja myötätuntouupumuksen käsitteitä. Tutkielmaa varten haastattelimme kolmea valmistunutta sosionomia, jotka kukin työskentelivät eri kohderyhmien parissa.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella eli laadullisella tutkimusmenetelmällä. Aineistonkeruu menetelmäksi valikoitui teemahaastattelu eli puolistrukturoitu haastattelu. Kysymykset olivat kaikille haastateltaville samat, mutta vastaaminen tapahtui omin sanoin. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina. Aineiston analysointimenetelmänä käytimme teemoittelua.
Opinnäytetyön tuloksina voimme todeta empatian, myötätunnon ja myötätuntouupumuksen puhuttavan sosionomeja. Termit koettiin kuitenkin toissijaisiksi. Empatia ja myötätunto koettiin merkityksellisiksi tekijöiksi sosionomien työn kannalta. Myötätuntouupuminen terminä oli melko tuntematon ja siitä käyty keskustelu koettiin tärkeänä myös sen ennaltaehkäisemiseksi. Tärkeäksi huomioksi nousi rajojen asettamisen taidon merkityksellisyys sosionomin työn kannalta. Myötätuntouupumuksen tunnettuus ja siihen sairastumisen riskin tiedostaminen voisi toimia jo itsessään ennaltaehkäisevänä tekijänä. Empatiasta, myötätunnosta ja myötätuntouupumuksesta olisi tarpeellista käydä lisää keskustelua kouluissa ja sosiaalialan työpaikoilla. Opinnäytetyön tulosten valossa voimme todeta, että jatkotutkimus aiheista olisi tärkeää.
Empatiataidot ja myötätunto ovat tärkeässä asemassa auttamistyössä. Myötätunnon kielteinen vaikutus auttamistyössä on kuitenkin sen uuvuttavuus. Sosiaalialan työntekijöiltä odotetaan, empaattisuutta, objektiivisuutta, taitoa rajata työtään ja huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Opinnäytetyön teoriaosuudessa avaamme sosionomi (AMK) koulutuksen sisältöä sekä empatian, myötätunnon ja myötätuntouupumuksen käsitteitä. Tutkielmaa varten haastattelimme kolmea valmistunutta sosionomia, jotka kukin työskentelivät eri kohderyhmien parissa.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella eli laadullisella tutkimusmenetelmällä. Aineistonkeruu menetelmäksi valikoitui teemahaastattelu eli puolistrukturoitu haastattelu. Kysymykset olivat kaikille haastateltaville samat, mutta vastaaminen tapahtui omin sanoin. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina. Aineiston analysointimenetelmänä käytimme teemoittelua.
Opinnäytetyön tuloksina voimme todeta empatian, myötätunnon ja myötätuntouupumuksen puhuttavan sosionomeja. Termit koettiin kuitenkin toissijaisiksi. Empatia ja myötätunto koettiin merkityksellisiksi tekijöiksi sosionomien työn kannalta. Myötätuntouupuminen terminä oli melko tuntematon ja siitä käyty keskustelu koettiin tärkeänä myös sen ennaltaehkäisemiseksi. Tärkeäksi huomioksi nousi rajojen asettamisen taidon merkityksellisyys sosionomin työn kannalta. Myötätuntouupumuksen tunnettuus ja siihen sairastumisen riskin tiedostaminen voisi toimia jo itsessään ennaltaehkäisevänä tekijänä. Empatiasta, myötätunnosta ja myötätuntouupumuksesta olisi tarpeellista käydä lisää keskustelua kouluissa ja sosiaalialan työpaikoilla. Opinnäytetyön tulosten valossa voimme todeta, että jatkotutkimus aiheista olisi tärkeää.