Sähkökitaran digitaalinen äänenmuodostus äänitetuotannossa
Nurmela, Eero (2019)
Nurmela, Eero
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905119232
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905119232
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli koota tietoa vahvistinsimulaattoreiden käyttämisestä äänitetuotannossa ja selvittää muutamin käytännön testein, mitkä muuttujat vaikuttavat niiden soundin ja soittotuntuman realistisuuteen. Testien havaintojen ja johtopäätösten peilaaminen teoreettiseen tietoon muodostaa työn tietopohjan, yhdessä tekijänsä pitkän käytännön kokemuksen kanssa. Työ on suunnattu taiteellisille tuottajille, äänittäjille, miksaajille ja kitaristeille, joilla on jonkinlaiset pohjatiedot äänittämisestä, kitarateknologiasta ja kitaransoitosta.
Oleellinen lähtökohta oli selvittää, voisiko tietokoneella toimiva simulaattori olla sittenkin tasaveroinen vaihtoehto mikitetylle vahvistimelle äänittäessä, ja miten sen toimintaan voisi kenties vaikuttaa jo äänitystilanteessa erilaisin monitorointi- ja signaaliprosessointiratkaisuin. Aihe sisältää runsaasti pieniä, mutta merkittäviä muuttujia. Siispä työn tarkoitus on toimia aiheen eri osa-alueiden tarkempien tutkimusten alkusysäyksenä ja pohjatiedon kokoojana, ei niinkään tieteellisenä tutkimuksena.
Vähintäänkin kokonaisen tuotannon seassa nykyiset simulaattorit ja jopa pelkästä äänikortista koostuva äänityskalusto vaikuttaisivat olevan käyttökelpoisia välineitä, ammattimaisessakin äänitetuotannossa. Vaikka mallinnukset eivät vastaisi yksi yhteen fyysisen maailman esikuviaan, niillä voidaan saavuttaa uskottava, putkivahvistimen kaltainen soundi. Tämä saattaa kuitenkin edellyttää aikalailla vastaavan laajuista perehtymistä äänitystilanteen eri muuttujiin, kuin oikeankin vahvistimen onnistuneeseen äänittämiseen vaaditaan.
Simulaattorin soundin dynaaminen reagointi soittoon vaikuttaisi olevan soundin uskottavuutta vaikeampaa saada oikeanlaiseksi silloin, kun soittaja ja/tai soitettava osuus ovat vaativia tätä ominaisuutta kohtaan. Etenkin näissä tilanteissa hyödyllisiksi muodostuvat etuvahvistuksen laatu ja oikeanlainen yliohjattavuus, sekä muut mahdollisuudet prosessoida kitaran raakaa signaalia jo äänitysvaiheessa. Sähkökitaran ulostulosignaalin luonteen ja lopullisen soundin muodostumisen mekanismin ymmärtäminen auttoivat ainakin työn tekijää hahmottamaan, milloin, miten ja miksi kitaran raakaa signaalia on hyödyllistä käsitellä.
Yksi työn keskeinen havainto on myös se, kuinka eri tavalla sama henkilö saattaa kuulla kitaran soundin ominaisuudet omaa soittoa äänittäessään ja äänitteitä myöhemmin kuunnellessaan. Soittotuntuma tuntuisi siis vaikuttavan jossain määrin myös tapaan kuunnella.
Oleellinen lähtökohta oli selvittää, voisiko tietokoneella toimiva simulaattori olla sittenkin tasaveroinen vaihtoehto mikitetylle vahvistimelle äänittäessä, ja miten sen toimintaan voisi kenties vaikuttaa jo äänitystilanteessa erilaisin monitorointi- ja signaaliprosessointiratkaisuin. Aihe sisältää runsaasti pieniä, mutta merkittäviä muuttujia. Siispä työn tarkoitus on toimia aiheen eri osa-alueiden tarkempien tutkimusten alkusysäyksenä ja pohjatiedon kokoojana, ei niinkään tieteellisenä tutkimuksena.
Vähintäänkin kokonaisen tuotannon seassa nykyiset simulaattorit ja jopa pelkästä äänikortista koostuva äänityskalusto vaikuttaisivat olevan käyttökelpoisia välineitä, ammattimaisessakin äänitetuotannossa. Vaikka mallinnukset eivät vastaisi yksi yhteen fyysisen maailman esikuviaan, niillä voidaan saavuttaa uskottava, putkivahvistimen kaltainen soundi. Tämä saattaa kuitenkin edellyttää aikalailla vastaavan laajuista perehtymistä äänitystilanteen eri muuttujiin, kuin oikeankin vahvistimen onnistuneeseen äänittämiseen vaaditaan.
Simulaattorin soundin dynaaminen reagointi soittoon vaikuttaisi olevan soundin uskottavuutta vaikeampaa saada oikeanlaiseksi silloin, kun soittaja ja/tai soitettava osuus ovat vaativia tätä ominaisuutta kohtaan. Etenkin näissä tilanteissa hyödyllisiksi muodostuvat etuvahvistuksen laatu ja oikeanlainen yliohjattavuus, sekä muut mahdollisuudet prosessoida kitaran raakaa signaalia jo äänitysvaiheessa. Sähkökitaran ulostulosignaalin luonteen ja lopullisen soundin muodostumisen mekanismin ymmärtäminen auttoivat ainakin työn tekijää hahmottamaan, milloin, miten ja miksi kitaran raakaa signaalia on hyödyllistä käsitellä.
Yksi työn keskeinen havainto on myös se, kuinka eri tavalla sama henkilö saattaa kuulla kitaran soundin ominaisuudet omaa soittoa äänittäessään ja äänitteitä myöhemmin kuunnellessaan. Soittotuntuma tuntuisi siis vaikuttavan jossain määrin myös tapaan kuunnella.