Seksuaalinen häirintä Pohjois-Savolaisilla työpaikoilla
Pasanen, Mari (2019)
Pasanen, Mari
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905139499
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905139499
Tiivistelmä
Seksuaalinen häirintä on ajankohtainen aihe #me too-kohun myötä ja työpaikoilla on herätty päivittämään häirintää koskevia ohjeistuksia.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia mitä seksuaalinen häirintä on ja kuka siihen syyllistyy, mikä altistaa häirinnälle, mitä häirintää kokenut voisi itse tehdä, miten häirintää ehkäistään työpaikoilla, miten työnantajan tulisi toimia saadessaan tiedon häirinnästä ja miten häirintä vaikuttaa työyhteisöön. Tavoitteena oli myös löytää hyviä käytäntöjä työpaikoilta sekä tutustua jo olemassa oleviin ohjeistuksiin ja hyödyntää niitä häirinnän käsittelyn mallin kuvaamisessa. Häirinnän nykytilaa Pohjois-Savolaisilla työpaikoilla selvitettiin määrällisenä ja laadullisena tutkimuksena ja kyselyn tekemiseen käytettiin Webropol-ohjelmistoa. Kyselyn vastauksia verrattiin teoriaan ja aiempien tutkimusten vastauksiin.
Opinnäytetyö koostuu teoriaosuudesta, hyviä käytäntöjä ja ohjeita kuvaavasta osiosta, tutkimuksen tuloksia käsittelevästä osiosta sekä johtopäätökset ja pohdintaosiosta.
Häirintä voidaan määritellä eri tavoin, se voi olla sanallista, fyysistä koskettelua, sanatonta viestintää kuten eleitä ja ilmeitä, härskejä puheita, tyttö- tai poikakalentereita, sukupuolista kanssakäymistä koskevia ehdotuksia tai muuta käytöstä, joka on kohteensa mielestä vastenmielistä ja ei toivottua. Työnantajilla on lain edellyttävä velvollisuus puuttua häirintään saatuaan tiedon siitä, mutta tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että häirintää kokeneet eivät useinkaan käänny esimiehensä vaan lähimmän työkaverinsa puoleen sekä myös se, että esimiehet eivät puutu häirintään saatuaan tiedon siitä tai mikäli puuttuvat, tapaa ei pidetä riittävän tehokkaana.
Kyselyssä kartoitettiin myös häirintätilanteiden käsittelyä koskevien ohjeistusten olemassa oloa ja sitä miten ohjeistuksia tulisi käsitellä. Vastauksissa parhaana tapana pidettiin käsittelyä perehdytyksen yhteydessä ja työpaikkakokouksissa. Kerätyn aineiston ja tutkimustulosten perusteella se, että työnantajat tuovat riittävän selvästi ilmi kantansa seksuaaliseen häirintään ja sen mitä seurauksia häirinnästä tulee, ehkäisee häirintää tehokkaasti.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia mitä seksuaalinen häirintä on ja kuka siihen syyllistyy, mikä altistaa häirinnälle, mitä häirintää kokenut voisi itse tehdä, miten häirintää ehkäistään työpaikoilla, miten työnantajan tulisi toimia saadessaan tiedon häirinnästä ja miten häirintä vaikuttaa työyhteisöön. Tavoitteena oli myös löytää hyviä käytäntöjä työpaikoilta sekä tutustua jo olemassa oleviin ohjeistuksiin ja hyödyntää niitä häirinnän käsittelyn mallin kuvaamisessa. Häirinnän nykytilaa Pohjois-Savolaisilla työpaikoilla selvitettiin määrällisenä ja laadullisena tutkimuksena ja kyselyn tekemiseen käytettiin Webropol-ohjelmistoa. Kyselyn vastauksia verrattiin teoriaan ja aiempien tutkimusten vastauksiin.
Opinnäytetyö koostuu teoriaosuudesta, hyviä käytäntöjä ja ohjeita kuvaavasta osiosta, tutkimuksen tuloksia käsittelevästä osiosta sekä johtopäätökset ja pohdintaosiosta.
Häirintä voidaan määritellä eri tavoin, se voi olla sanallista, fyysistä koskettelua, sanatonta viestintää kuten eleitä ja ilmeitä, härskejä puheita, tyttö- tai poikakalentereita, sukupuolista kanssakäymistä koskevia ehdotuksia tai muuta käytöstä, joka on kohteensa mielestä vastenmielistä ja ei toivottua. Työnantajilla on lain edellyttävä velvollisuus puuttua häirintään saatuaan tiedon siitä, mutta tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että häirintää kokeneet eivät useinkaan käänny esimiehensä vaan lähimmän työkaverinsa puoleen sekä myös se, että esimiehet eivät puutu häirintään saatuaan tiedon siitä tai mikäli puuttuvat, tapaa ei pidetä riittävän tehokkaana.
Kyselyssä kartoitettiin myös häirintätilanteiden käsittelyä koskevien ohjeistusten olemassa oloa ja sitä miten ohjeistuksia tulisi käsitellä. Vastauksissa parhaana tapana pidettiin käsittelyä perehdytyksen yhteydessä ja työpaikkakokouksissa. Kerätyn aineiston ja tutkimustulosten perusteella se, että työnantajat tuovat riittävän selvästi ilmi kantansa seksuaaliseen häirintään ja sen mitä seurauksia häirinnästä tulee, ehkäisee häirintää tehokkaasti.