Vankilalehmien suku: Pelson lapinlehmien emälinjat
Haaja, Heidi; Happonen, Veera (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019051510049
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019051510049
Tiivistelmä
Pelson vankilan navetta toimii lapinlehmien elävänä geenipankkina. Ensimmäiset lapinlehmät ovat saapuneet Pelson vankilatilalle vuonna 1985. Tuolloin lehmiä on ollut kaksi kappaletta, Lumikki ja Lumipallo, sekä kaksi sonnivasikkaa. Lapinlehmä, eli pohjoissuomenkarja, on ainoastaan Suomessa elävä alkuperäisrotu. Rotu lasketaan uhanalaiseksi, sillä lisääntymisikäisten naaraiden määrä on alle tuhat yksilöä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa Pelson vankilan geenipankkikarjan tämänhetkinen tilanne lehmien sukulinjojen perusteella. Tavoitteena oli kartoituksen avulla saada selville Pelson vankilan karjan pienemmät emälinjat, joiden avulla vankilan lehmien jalostusta voidaan suunnitella paremmin. Selvityksen avulla Pelson vankilan geenipankissa saadaan säilytettyä pienempien emälinjojen eläimet. Työn tilaajana ja toimeksiantajana toimivat Pelson vankila ja Rikosseuraamuslaitos (RISE). Yhteyshenkilönä Pelson vankilalta oli Annu Puurunen.
Pelson karjan emälinjat kartoitettiin Minun maatilani -ohjelmalla. Kartoituksessa löydettiin 18 eri lehmän emälinjat. Näistä 18 linjasta 7 on sellaisia, joissa ensimmäinen lehmä ei ole pohjoissuomenkarjan yksilö, vaan holstein, joka on siemennetty lapinlehmäsonnilla tai sille on tehty alkionsiirto. Nämä linjat ovat jatkuneet vain muutaman lehmän verran ja jokainen linjan yksilö on joko poistettu tai myyty tilalta pois. Pelson vankilan karjassa ei siis ole tällä hetkellä näiden holstein-lehmien jälkeläisiä. Lopuista linjoista kolmen lehmän emälinjat ovat jo päättyneet, eikä niistä ole enää yksilöitä tilalla. Jäljelle jäävistä linjoista kolmella eläimellä emälinjat ovat jatkuneet jo pitkästi ja jatkoa on edelleen usean eri emälinjahaaran osalta. Kolmessa muussa emälinjassa linjat jatkuvat vähintään kolmen lehmän kautta, jotka ovat tilan karjassa tällä hetkellä.
Karjasta löydetään myös harvinaisempia yksilöitä, jotka polveutuvat sellaisesta emälinjasta, josta muut eläimet ovat joko poistettu tai myyty ennen niiden poikimista. Kaikista emälinjoista tällaisia linjoja on kaksi kappaletta. Molemmissa näissä linjoissa on vain yksi tilalla elossa oleva yksilö. Tilan karjan monimuotoisuutta ajatellen nämä yksin emälinjaa jatkavat eläimet ovat harvinaisia, ja niiden emälinjoja tulisi pyrkiä jatkamaan. Emälinjojen kokoeroihin vaikuttavat linjojen alkamisvuodet. Suurimmat emälinjat ovat alkaneet 1970–80-luvuilla, kun taas osa pienemmistä vasta 2000-luvulla. Alkamisajankohta ei kuitenkaan täysin selitä linjojen suuruutta tai jatkuvuutta.
Emälinjat ovat selvityksen jälkeen sekä tietokonekäyttöisenä versiona Excel-taulukossa että julisteena. Excel-taulukon emälinjojen on tarkoitus toimia arkikäytössä jalostuksen apuna. Julisteesta tilalla vierailevat voivat tarkastella tilan lehmien sukua.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa Pelson vankilan geenipankkikarjan tämänhetkinen tilanne lehmien sukulinjojen perusteella. Tavoitteena oli kartoituksen avulla saada selville Pelson vankilan karjan pienemmät emälinjat, joiden avulla vankilan lehmien jalostusta voidaan suunnitella paremmin. Selvityksen avulla Pelson vankilan geenipankissa saadaan säilytettyä pienempien emälinjojen eläimet. Työn tilaajana ja toimeksiantajana toimivat Pelson vankila ja Rikosseuraamuslaitos (RISE). Yhteyshenkilönä Pelson vankilalta oli Annu Puurunen.
Pelson karjan emälinjat kartoitettiin Minun maatilani -ohjelmalla. Kartoituksessa löydettiin 18 eri lehmän emälinjat. Näistä 18 linjasta 7 on sellaisia, joissa ensimmäinen lehmä ei ole pohjoissuomenkarjan yksilö, vaan holstein, joka on siemennetty lapinlehmäsonnilla tai sille on tehty alkionsiirto. Nämä linjat ovat jatkuneet vain muutaman lehmän verran ja jokainen linjan yksilö on joko poistettu tai myyty tilalta pois. Pelson vankilan karjassa ei siis ole tällä hetkellä näiden holstein-lehmien jälkeläisiä. Lopuista linjoista kolmen lehmän emälinjat ovat jo päättyneet, eikä niistä ole enää yksilöitä tilalla. Jäljelle jäävistä linjoista kolmella eläimellä emälinjat ovat jatkuneet jo pitkästi ja jatkoa on edelleen usean eri emälinjahaaran osalta. Kolmessa muussa emälinjassa linjat jatkuvat vähintään kolmen lehmän kautta, jotka ovat tilan karjassa tällä hetkellä.
Karjasta löydetään myös harvinaisempia yksilöitä, jotka polveutuvat sellaisesta emälinjasta, josta muut eläimet ovat joko poistettu tai myyty ennen niiden poikimista. Kaikista emälinjoista tällaisia linjoja on kaksi kappaletta. Molemmissa näissä linjoissa on vain yksi tilalla elossa oleva yksilö. Tilan karjan monimuotoisuutta ajatellen nämä yksin emälinjaa jatkavat eläimet ovat harvinaisia, ja niiden emälinjoja tulisi pyrkiä jatkamaan. Emälinjojen kokoeroihin vaikuttavat linjojen alkamisvuodet. Suurimmat emälinjat ovat alkaneet 1970–80-luvuilla, kun taas osa pienemmistä vasta 2000-luvulla. Alkamisajankohta ei kuitenkaan täysin selitä linjojen suuruutta tai jatkuvuutta.
Emälinjat ovat selvityksen jälkeen sekä tietokonekäyttöisenä versiona Excel-taulukossa että julisteena. Excel-taulukon emälinjojen on tarkoitus toimia arkikäytössä jalostuksen apuna. Julisteesta tilalla vierailevat voivat tarkastella tilan lehmien sukua.