Ensihoidon työyhteisössä esiintyvä seksuaalinen häirintä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Keski-Suomen pelastuslaitoksen ensihoitopalvelun työntekijöiden ja Tampereen ammattikorkeakoulun ensihoitaja AMK –opiskelijoiden kokemuksia työyhteisön sisällä esiintyvästä seksuaalisesta häirinnästä. Tutkimuksessa tarkasteltiin seksuaalista häirintää, joka ei tule potilaiden tai omaisten taholta.

Tutkimuksen tavoitteena oli seksuaalisen häirinnän vähentäminen. Tutkimuksessa haluttiin selvittää kuinka yleistä ensihoidon työyhteisön sisällä koettu seksuaalinen häirintä on Keski-Suomen pelastuslaitoksella ja mitkä tekijät altistavat ensihoidon työntekijöitä ja opiskelijoita seksuaaliselle häirinnälle.

Opinnäytetyönä tehty tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena verkkokyselynä. Kysely lähetettiin kaikille Keski-Suomen pelastuslaitoksen ensihoitopalvelun työntekijöille (243 henkilöä), Keski-Suomen pelastuslaitoksen ensihoitopalvelussa säännöllisesti määräaikaisia sijaisuuksia tekeville ensihoitajille (38 henkilöä) sekä Tampereen ammattikorkeakoulun ensihoitaja AMK –opiskelijoille (130 henkilöä). Kysely lähetettiin yhteensä 411 henkilölle joista 99 vastasi; vastausprosentiksi muodostui 24%. Tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää koko Suomen ensihoitajiin, mutta tulosten voidaan katsoa olevan suuntaa antavia.

Tulokset osoittavat, että 33% vastaajista oli kokenut seksuaalista häirintää työssä tai harjoittelujaksolla. Naisista seksuaalista häirintää oli kokenut 53%, miehistä 18%. Suurin osa seksuaalisesta häirinnästä tapahtui potilaiden tai asiakkaiden taholta (84%), mutta myös työtovereiden taholta seksuaalista häirintää ilmeni (57%). Seksuaalisesti häiritsevästi käyttäytynyt henkilö oli 94%:ssa vastauksista eri sukupuolta kuin häirinnän kohde. Vastaajien mukaan seksuaaliselle häirinnälle altistaa eniten oma seksuaalisesti provosoiva käytös, työyhteisön asenne ja ronski huumori sekä naissukupuoli miesvaltaisessa työyhteisössä. Työyhteisössä ilmenevään seksuaaliseen häirintään löydettiin useita ehkäisykeinoja, joita olivat muun muassa työyhteisön kouluttaminen ja kehittäminen, avoin puhe koskien seksuaalista häirintää ja fyysiset tilaratkaisut majoitustiloissa.

Jatkossa on tarpeen selvittää, miten ensihoidon asiakkaiden ja potilaiden taholta esiintyvää seksuaalista häirintää voitaisiin ennaltaehkäistä. On myös syytä selvittää, miten ensihoidon opiskelijoita voitaisiin tulevaisuudessa valmistaa kohtaamaan seksuaalista häirintää. Seksuaalisen häirinnän tunnistamista ja raportointia tulee tulevaisuudessa kehittää niin opiskelijoiden kuin työntekijöidenkin kohdalla.