Perioperatiivisten sairaanhoitajien tieto leikkauspotilaan hypotermian ehkäisystä ja hoidosta
Kouvalainen, Tii (2019)
Kouvalainen, Tii
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019051810506
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019051810506
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyötutkimuksessa selvitin HUSin Leikkaussalit, teho- ja kivunhoito - tulosyksikön leikkaussalien perioperatiivisten sairaanhoitajien tietoa leikkauspotilaan hypotermiasta, sen hoidosta ja ehkäisystä sekä lämmönmittauksesta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa nykytilasta ja koulutustarpeista sekä kehittää toimintaa.
Mittausvälineenä käytettiin Giulianon ja Hendricksin kehittämää kyselylomaketta. Sähköinen linkki kyselylomakkeeseen lähetettiin yhteensä 664:lle perioperatiiviselle sairaanhoitajalle, joista 133 vastasi kyselyyn, 20 % vastausprosentti.
Työkokemusta vastaajilla oli 12,2 vuotta (ka) ja 61,7 %:lla oli alempi korkeakoulututkinto. Toimenpiteeseen liittyvät tekijät vaikuttivat eniten hypotermian kehittymiseen sekä rajoittivat normotermian ylläpitoa. Riskitekijöistä vastasyntyneisyys, kolmannen asteen palovammat ja suurten, laajaa paljastamista vaativat leikkaukset sekä potilaan preoperatiivinen hypotermia altistivat potilaan eniten hypotermian kehittymiselle. Hypotermian kehittymiseen voi vaikuttaa kaikissa perioperatiivisen hoidon vaiheissa ja tehokkaimpina hypotermian ilmenemistä ehkäisevinä toimenpiteinä pidettiin iv-, huuhtelunesteiden ja veren lämmittämistä sekä lämpöpuhaltimien käyttöä. Vastaajista 99 % tunnisti tärinän, 91 % sydäntapahtumat ja 87 % leikkaushaavainfektiot hypotermiaan liittyviksi komplikaatioiksi. Vaikka 66 % tunnisti painehaavojen ilmenemisen ja 57 % verenhukan lisääntymisen hypotermiaan liittyviksi komplikaatioiksi, jäivät ne yli kolmanneksella tunnistamatta. Lisäksi sairaanhoitajista 33 % yhdisti kouristukset ja 24 % munuaisten vajaatoiminnan hypotermian komplikaatioiksi. Yksiköiden hypotermiaksi määritelty raja-arvo (ka) oli 35,2°C ja normotermian ala- ja yläraja (ka) vastaavasti 35,8°C ja 37,2°C. Leikkauspotilaiden lämpötilan seuranta toteutui 75 % mielestä säännöllisesti ja 23 % ilmoitti lämpötilaa seurattavan potilaan tilan arvion perusteella. Lämmönmittaukseen aina tai usein ZHF-mittaria käytti vastaajista 65,9 % ja lämmönmittauksella varustettua virtsakatetria 55 % sekä iholämmönmittausta ihoon kiinniteettävällä anturilla 49,2 %.
Vaikka perioperatiivisilla sairaanhoitajilla näyttää olevan toiminnassa tarvittavaa tietoa, näyttöön perustuvan tiedon puutetta ilmenee. Tulosten perusteella on olemassa tarve jatkuvalle koulutukselle ja tietoisuuden lisäämiselle sekä perioperatiivisen hypotermian ehkäisyn kansallisen hoitosuosituksen laatimiselle.
Mittausvälineenä käytettiin Giulianon ja Hendricksin kehittämää kyselylomaketta. Sähköinen linkki kyselylomakkeeseen lähetettiin yhteensä 664:lle perioperatiiviselle sairaanhoitajalle, joista 133 vastasi kyselyyn, 20 % vastausprosentti.
Työkokemusta vastaajilla oli 12,2 vuotta (ka) ja 61,7 %:lla oli alempi korkeakoulututkinto. Toimenpiteeseen liittyvät tekijät vaikuttivat eniten hypotermian kehittymiseen sekä rajoittivat normotermian ylläpitoa. Riskitekijöistä vastasyntyneisyys, kolmannen asteen palovammat ja suurten, laajaa paljastamista vaativat leikkaukset sekä potilaan preoperatiivinen hypotermia altistivat potilaan eniten hypotermian kehittymiselle. Hypotermian kehittymiseen voi vaikuttaa kaikissa perioperatiivisen hoidon vaiheissa ja tehokkaimpina hypotermian ilmenemistä ehkäisevinä toimenpiteinä pidettiin iv-, huuhtelunesteiden ja veren lämmittämistä sekä lämpöpuhaltimien käyttöä. Vastaajista 99 % tunnisti tärinän, 91 % sydäntapahtumat ja 87 % leikkaushaavainfektiot hypotermiaan liittyviksi komplikaatioiksi. Vaikka 66 % tunnisti painehaavojen ilmenemisen ja 57 % verenhukan lisääntymisen hypotermiaan liittyviksi komplikaatioiksi, jäivät ne yli kolmanneksella tunnistamatta. Lisäksi sairaanhoitajista 33 % yhdisti kouristukset ja 24 % munuaisten vajaatoiminnan hypotermian komplikaatioiksi. Yksiköiden hypotermiaksi määritelty raja-arvo (ka) oli 35,2°C ja normotermian ala- ja yläraja (ka) vastaavasti 35,8°C ja 37,2°C. Leikkauspotilaiden lämpötilan seuranta toteutui 75 % mielestä säännöllisesti ja 23 % ilmoitti lämpötilaa seurattavan potilaan tilan arvion perusteella. Lämmönmittaukseen aina tai usein ZHF-mittaria käytti vastaajista 65,9 % ja lämmönmittauksella varustettua virtsakatetria 55 % sekä iholämmönmittausta ihoon kiinniteettävällä anturilla 49,2 %.
Vaikka perioperatiivisilla sairaanhoitajilla näyttää olevan toiminnassa tarvittavaa tietoa, näyttöön perustuvan tiedon puutetta ilmenee. Tulosten perusteella on olemassa tarve jatkuvalle koulutukselle ja tietoisuuden lisäämiselle sekä perioperatiivisen hypotermian ehkäisyn kansallisen hoitosuosituksen laatimiselle.