Rakennuksen lämmitystarpeen määrittäminen kulutushistorian perusteella
Pöyskö, Pasi (2019)
Pöyskö, Pasi
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905149708
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905149708
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoite oli määrittää rakennuksen lämmitystehontarve kulutushistorian perusteella. Todellinen lämmitystehontarve ja liittymän tilausteho olivat kaukana toisistaan, minkä vuoksi liittymän perusmaksu oli suuri suhteessa lämmityskustannuksiin. Työn tavoitteena oli tuottaa toimeksiantajalle aineisto, jonka avulla tilausteho voitiin muuttaa kulutusta vastaavalle tasolle. Lämmönmyyjän haluttomuus omatoimiseen tilaustehon tarkastamiseen ihmetytti. Työn tavoite oli tuoda näkyviin suunnitellun ja todellisen tehontarpeen erot, sekä sen monitahoiset vaikutukset.
Opinnäytetyössä tarkasteltiin kaukolämpöliittymän vuorokausitason kulutushistorian ja ulkolämpötilan suhdetta, sekä kaukolämpömittarin hetkellisiä huippuarvoja. Rakennuksen alkuperäiset mitoituksen perusteet tarkasteltiin, mikä antoi viitteitä suunnittelun virheistä. Kulutushistorian ja mittarin huippuarvojen perusteella määritettiin rakennuksen todellinen tehontarve mitoitusulkolämpötilassa. Määrityksen seurauksena lämmityksen säätöventtiilit ja kiertovesipumput mitoitettiin uudelleen.
Työn tuloksena syntyi rakennuksen yksilöllinen lämmönkulutusprofiili. Tämän profiilin perusteella voitiin lämmityksen säätöventtiileitä pienentää. Säätöventtiilien muuttamisen perusteella voitiin neuvotella tilausteho uudelleen. Opinnäytetyön tuloksena rakennuksen lämmityskustannukset pienenivät merkittävästi. Lämmönmyyjän luottamus alkuperäisen tilaustehon oikeellisuuteen perustui taloudellisen hyödyn maksimointiin. Lämmönmyyjän ja asiakkaan yhteinen etu olisi, että perusmaksun määrityksessä ei koskaan tuudittauduttaisi pelkästään alkuperäisen lämmöntarpeen mukaiseen liittymän mitoitukseen, vaan huomioitaisiin rakennuksen kulutusprofiili.
Opinnäytetyössä tarkasteltiin kaukolämpöliittymän vuorokausitason kulutushistorian ja ulkolämpötilan suhdetta, sekä kaukolämpömittarin hetkellisiä huippuarvoja. Rakennuksen alkuperäiset mitoituksen perusteet tarkasteltiin, mikä antoi viitteitä suunnittelun virheistä. Kulutushistorian ja mittarin huippuarvojen perusteella määritettiin rakennuksen todellinen tehontarve mitoitusulkolämpötilassa. Määrityksen seurauksena lämmityksen säätöventtiilit ja kiertovesipumput mitoitettiin uudelleen.
Työn tuloksena syntyi rakennuksen yksilöllinen lämmönkulutusprofiili. Tämän profiilin perusteella voitiin lämmityksen säätöventtiileitä pienentää. Säätöventtiilien muuttamisen perusteella voitiin neuvotella tilausteho uudelleen. Opinnäytetyön tuloksena rakennuksen lämmityskustannukset pienenivät merkittävästi. Lämmönmyyjän luottamus alkuperäisen tilaustehon oikeellisuuteen perustui taloudellisen hyödyn maksimointiin. Lämmönmyyjän ja asiakkaan yhteinen etu olisi, että perusmaksun määrityksessä ei koskaan tuudittauduttaisi pelkästään alkuperäisen lämmöntarpeen mukaiseen liittymän mitoitukseen, vaan huomioitaisiin rakennuksen kulutusprofiili.