Vakavasti sisäilmasta sairastuneen henkilön oirekuvan kehittyminen
Klasila, Jessika; Hintsala, Sara (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052010727
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052010727
Tiivistelmä
On olemassa runsaasti hyviä käytäntöjä ja menetelmiä sisäongelmien selvittämiseksi rakennuksissa, mutta itse sisäilmasta vakavasti sairastuneet jäävät vähemmälle huomiolle. Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata vakavasti sisäilmasta sairastuneen henkilön oirekuvan kehittymistä. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää sisäilmasta sairastuneen oirekuvan ja sen kehittymisen ymmärtämisessä. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Homepakolaiset ry:n kanssa.
Työn teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään sisäilmaoireiden mahdollisia aiheuttajia ja huonon sisäilman aiheuttamia ongelmia arjessa. Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Teemahaastatteluihin osallistui kuusi sisäilmasta sairastumisen vuoksi työkyvytöntä henkilöä. Haastattelut toteutettiin tammi-helmikuussa vuonna 2019. Aineisto analysoitiin soveltaen deduktiivisen sisällönanalyysin periaatteita. Aineistosta nousi esiin kolme pääluokkaa, jotka olivat sisäilmasta sairastumisen alkuoireet, oirekuvan kehittyminen sekä nykyinen oirekuva.
Tuloksien pohjalta voidaan todeta, että huonon sisäilman koettiin aiheuttavan yksilöllisesti moninaisen oirekuvan. Tuloksissa ilmeni alkuoireiden olleen lieviä “flunssa- ja allergiamaisia” oireita, jolloin niitä ei osattu aluksi yhdistää huonoon sisäilmaan. Tuloksien mukaan jatkuva sisäilman epäpuhtauksille altistuminen pahensi ja lisäsi oireita, sekä pidensi niiden esiintymisaikaa. Sisäilman koettiin myös aiheuttaneen herkistymistä muille erilaisille ympäristötekijöille, mikä rajoitti haastateltavien ihmissuhteita sekä liikkumista julkisilla paikoilla. Runsaiden fyysisien oireiden lisäksi sairastuminen koettiin myös hyvin traumaattiseksi kokemukseksi. Sisäilmasta sairastumisen koettiin heikentävän elämänlaatua merkittävästi.
Johtopäätöksenä todetaan, että sisäilmasta sairastuneen oireet kehittyvät lievistä oireista vakaviin monimuotoisiin oireisiin, jotka vaikuttavat heikentävästi sekä fyysiseen, psyykkiseen sekä sosiaaliseen hyvinvointiin. Varhainen puuttuminen sisäilmasta sairastumiseen on tärkeää, sillä sen avulla pystytään vaikuttamaan oirekuvan kehittymiseen.
Työn teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään sisäilmaoireiden mahdollisia aiheuttajia ja huonon sisäilman aiheuttamia ongelmia arjessa. Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Teemahaastatteluihin osallistui kuusi sisäilmasta sairastumisen vuoksi työkyvytöntä henkilöä. Haastattelut toteutettiin tammi-helmikuussa vuonna 2019. Aineisto analysoitiin soveltaen deduktiivisen sisällönanalyysin periaatteita. Aineistosta nousi esiin kolme pääluokkaa, jotka olivat sisäilmasta sairastumisen alkuoireet, oirekuvan kehittyminen sekä nykyinen oirekuva.
Tuloksien pohjalta voidaan todeta, että huonon sisäilman koettiin aiheuttavan yksilöllisesti moninaisen oirekuvan. Tuloksissa ilmeni alkuoireiden olleen lieviä “flunssa- ja allergiamaisia” oireita, jolloin niitä ei osattu aluksi yhdistää huonoon sisäilmaan. Tuloksien mukaan jatkuva sisäilman epäpuhtauksille altistuminen pahensi ja lisäsi oireita, sekä pidensi niiden esiintymisaikaa. Sisäilman koettiin myös aiheuttaneen herkistymistä muille erilaisille ympäristötekijöille, mikä rajoitti haastateltavien ihmissuhteita sekä liikkumista julkisilla paikoilla. Runsaiden fyysisien oireiden lisäksi sairastuminen koettiin myös hyvin traumaattiseksi kokemukseksi. Sisäilmasta sairastumisen koettiin heikentävän elämänlaatua merkittävästi.
Johtopäätöksenä todetaan, että sisäilmasta sairastuneen oireet kehittyvät lievistä oireista vakaviin monimuotoisiin oireisiin, jotka vaikuttavat heikentävästi sekä fyysiseen, psyykkiseen sekä sosiaaliseen hyvinvointiin. Varhainen puuttuminen sisäilmasta sairastumiseen on tärkeää, sillä sen avulla pystytään vaikuttamaan oirekuvan kehittymiseen.