Avohakkuun määritelmän tarkastelu
Hautanen, Tuija (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052010666
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052010666
Tiivistelmä
Tutkimuksessa koottiin tietoa avohakkuiden määritelmästä kansainvälisellä tasolla. Siihen valittiin maita, joilla on metsätaloudellisesti merkitystä sekä maahan on olemassa kontaktihenkilö. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää maiden yleisimpiä hakkuutapoja päätehakkuuvaiheessa. Tarkemmin paneudutaan avohakkuiden määritelmään ja niiden kokoon. Työn tarkoituksena on helpottaa kansainvälistä keskustelua päätehakkuista etenkin avohakkuiden osalta. Aihe on lähtöisin metsätoimijoiden tarpeesta selvittää avohakkuiden määritelmää, jotta metsäalan kansainvälinen kanssakäyminen olisi helpompaa. Tutkimus tehtiin tilaustyönä Lapin ammattikorkeakoululle ja Arktinen älykäs metsäverkosto -hankkeelle.
Tutkimuksen pohjalle luotiin sähköpostikysely. Sähköpostikysely lähettiin 21:lle eri maan tai maaosan metsäasiantuntijalle. Sähköpostikyselyllä pyrittiin samaan vastaus kunkin maan yleisimpiin päätehakkuutapoihin sekä uudistamistoimenpiteisiin. Varsinainen tutkimusongelma oli avohakkuun määritelmä. Määritelmään, rajoituksiin sekä alojen keskimääräiseen kokoon pyrittiin kyselyllä saamaan vastaus. Lisäksi kyselyllä pyrittiin selvittämään sallittuja metsänhoitotöitä kansallispuistoissa.
Tulokset saatiin sähköpostikyselyn avulla 12 maasta. Kaikki sähköpostiin vastanneet maat sekä Viro ja Suomi on esitetty liitteenä olevassa taulukossa. Tämän lisäksi työssä on perehdytty tarkemmin seitsemän maan metsätalouteen, päätehakkuuvaiheen hakkuisiin sekä avohakkuiden määritelmään.
Tutkimuksessa selvisi, että avohakkuun koko määritelmä oli hyvin monimuotoinen. Päätehakkuutapana avohakkuu oli useassa maassa käytetyin. Rajoituksia aukon koolle oli neljällä valtiolla ja kahdessa valtiossa avohakkuut olivat täysin kiellettyjä. Tuloksilla on merkitystä metsäalan ammattilaisille. Globalisoituvassa maailmassa merkitys kasvaa. Tulokset tukevat metsäalan kansainvälisiä keskusteluita päätehakkuista. Useassa maassa avohakkuita kritisoidaan ja on etsitty vaihtoehtoisia päätehakkuutapoja. Työtä voidaan käyttää myös vaihtoehtoisten päätehakkuutapojen pohtimiseen.
Tutkimuksen pohjalle luotiin sähköpostikysely. Sähköpostikysely lähettiin 21:lle eri maan tai maaosan metsäasiantuntijalle. Sähköpostikyselyllä pyrittiin samaan vastaus kunkin maan yleisimpiin päätehakkuutapoihin sekä uudistamistoimenpiteisiin. Varsinainen tutkimusongelma oli avohakkuun määritelmä. Määritelmään, rajoituksiin sekä alojen keskimääräiseen kokoon pyrittiin kyselyllä saamaan vastaus. Lisäksi kyselyllä pyrittiin selvittämään sallittuja metsänhoitotöitä kansallispuistoissa.
Tulokset saatiin sähköpostikyselyn avulla 12 maasta. Kaikki sähköpostiin vastanneet maat sekä Viro ja Suomi on esitetty liitteenä olevassa taulukossa. Tämän lisäksi työssä on perehdytty tarkemmin seitsemän maan metsätalouteen, päätehakkuuvaiheen hakkuisiin sekä avohakkuiden määritelmään.
Tutkimuksessa selvisi, että avohakkuun koko määritelmä oli hyvin monimuotoinen. Päätehakkuutapana avohakkuu oli useassa maassa käytetyin. Rajoituksia aukon koolle oli neljällä valtiolla ja kahdessa valtiossa avohakkuut olivat täysin kiellettyjä. Tuloksilla on merkitystä metsäalan ammattilaisille. Globalisoituvassa maailmassa merkitys kasvaa. Tulokset tukevat metsäalan kansainvälisiä keskusteluita päätehakkuista. Useassa maassa avohakkuita kritisoidaan ja on etsitty vaihtoehtoisia päätehakkuutapoja. Työtä voidaan käyttää myös vaihtoehtoisten päätehakkuutapojen pohtimiseen.