Ja viululla jotain ihanaa: Vapaan säestyksen oppimateriaali viululle
Mäkinen, Kristiina (2019)
Mäkinen, Kristiina
2019
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052110972
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052110972
Tiivistelmä
Säveltäminen ja improvisointi on nostettu Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2017) yhdeksi neljästä musiikin arviointialueesta. Soitonopetuksen halutaan siis olevan muutakin kuin nuotinluvun ja valmiiden sävellysten harjoittelua. Tästä syystä halusin luoda viulun vapaan säestyksen materiaalin, ja tehdä siihen johdannoksi pieniä improvisointiharjoituksia.
Työni on toiminnallinen tutkimus. Materiaaliosa jakautuu improvisointiharjoituksiin ja vapaan säestyksen oppimateriaaliin. Improvisointiharjoitukset, jotka johdattelevat kuulonvaraiseen soittamiseen ja omien sävelmäpätkien luomiseen, muotoilin vuoden 2018 aikana ja teimme niitä 15 hengen jousiorkesterin kanssa. Reflektoin prosessia päiväkirjaan ja kehitin harjoituksia saamieni kokemusten perusteella eteenpäin. Jo aiemmin luomani vapaan säestyksen materiaalin viimeaikainen kehitystyö on painottunut asioiden järjestelyyn ja täydentämiseen. Testasin materiaalin osia pitämälläni päivän ”sointukurssilla”, oppilaideni tunneilla sekä esittelemällä niitä Metropolian viulupedagogiikan opiskelijoille kahdesti. Opinnäytetyöni kirjoitusosassa vertailen materiaaliani monen soittimen improvisointioppaan sekä pianon vapaan säestyksen kirjojen kanssa.
Tutkimuskysymysteni avulla perehdyn siihen, miten vapaa säestys luonnistuu melodiainstrumentilla ja mitkä asiat helpottavat asian opiskelua viulistin näkökulmasta. Tarkastelen myös kuulonvaraisen toimimisen ja harmonioiden hahmottamisen tärkeitä taitoja. Lopuksi mietin opettajan toimintaa ryhmän ohjaajana.
Vuoden aikana sain kuulla paljon kannustavia kommentteja siitä, kuinka tärkeä ja ajankohtainen opinnäytetyöni aihe on. Käytännössä testaus ja palaute kollegoilta jäi kuitenkin hyvin vähäiseksi. Kollegan kanssa totesimme, että juuri tätä – ilman nuotteja toimimista, sointujen kanssa leikkimistä ja omien aiheiden luomista – pitäisi soitonopiskelussa olla paljon enemmän, mutta siihen ei tunnu olevan aikaa. Vapaan säestyksen opetus on paitsi tapa nivoa soittoharrastusta arjen tilainteisiin, myös keino ryhmäyttää yksittäisiä soittajia kaveriporukaksi ja saada iloa musiikkiopistoarkeen. Löytyykö musiikkiopistoista resursseja tällaiseen toimintaan?
Vapaan säestyksen oppimateriaalini ”Ja viululla jotain ihanaa…” on opinnäytetyöni liitteenä.
Työni on toiminnallinen tutkimus. Materiaaliosa jakautuu improvisointiharjoituksiin ja vapaan säestyksen oppimateriaaliin. Improvisointiharjoitukset, jotka johdattelevat kuulonvaraiseen soittamiseen ja omien sävelmäpätkien luomiseen, muotoilin vuoden 2018 aikana ja teimme niitä 15 hengen jousiorkesterin kanssa. Reflektoin prosessia päiväkirjaan ja kehitin harjoituksia saamieni kokemusten perusteella eteenpäin. Jo aiemmin luomani vapaan säestyksen materiaalin viimeaikainen kehitystyö on painottunut asioiden järjestelyyn ja täydentämiseen. Testasin materiaalin osia pitämälläni päivän ”sointukurssilla”, oppilaideni tunneilla sekä esittelemällä niitä Metropolian viulupedagogiikan opiskelijoille kahdesti. Opinnäytetyöni kirjoitusosassa vertailen materiaaliani monen soittimen improvisointioppaan sekä pianon vapaan säestyksen kirjojen kanssa.
Tutkimuskysymysteni avulla perehdyn siihen, miten vapaa säestys luonnistuu melodiainstrumentilla ja mitkä asiat helpottavat asian opiskelua viulistin näkökulmasta. Tarkastelen myös kuulonvaraisen toimimisen ja harmonioiden hahmottamisen tärkeitä taitoja. Lopuksi mietin opettajan toimintaa ryhmän ohjaajana.
Vuoden aikana sain kuulla paljon kannustavia kommentteja siitä, kuinka tärkeä ja ajankohtainen opinnäytetyöni aihe on. Käytännössä testaus ja palaute kollegoilta jäi kuitenkin hyvin vähäiseksi. Kollegan kanssa totesimme, että juuri tätä – ilman nuotteja toimimista, sointujen kanssa leikkimistä ja omien aiheiden luomista – pitäisi soitonopiskelussa olla paljon enemmän, mutta siihen ei tunnu olevan aikaa. Vapaan säestyksen opetus on paitsi tapa nivoa soittoharrastusta arjen tilainteisiin, myös keino ryhmäyttää yksittäisiä soittajia kaveriporukaksi ja saada iloa musiikkiopistoarkeen. Löytyykö musiikkiopistoista resursseja tällaiseen toimintaan?
Vapaan säestyksen oppimateriaalini ”Ja viululla jotain ihanaa…” on opinnäytetyöni liitteenä.