Lainsäädännön tuomien muutosten vaikutus sijoittajansuojaan

Abstract

Tässä opinnäytetyössä pyrittiin selvittämään, kuinka vuoden 2018 rahoitusmarkkinoita sääntelevän direktiivin muutos vaikuttaa sijoittajansuojaan. Direktiivin tärkeimmät muutokset koskivat läpinäkyvyyttä, henkilökunnan ammattitaidon varmistavia säännöksiä sijoitusneuvontaa tarjottaessa sekä tarkempaa tuotteiden ja palveluiden hallintaa ja soveltuvuutta edellyttävää sääntelyä. Tutkimusmenetelmä oli laadullinen, ja tutkimus toteutettiin tulkitsemalla kerättyä aineistoa ja muodostamalla kokonaisuus tutkittavasta aiheesta. Ennen tutkimusta teoreettisessa viitekehyksessä perehdyttiin asuntomarkkinoiden lainakriisiin sekä sijoitusneuvontaa koskevaan lainsäädäntöön. Tutkimuksessa tarkasteltiin Arvopaperilautakunnan (nykyisin Sijoituslautakunta, joka on osa FINEä, eli Vakuutus- ja rahoitusneuvontaa) riita-asioiden ratkaisujen kehitysvauhtia sekä selvitettiin, miten Arvopaperilautakunta ratkaisisi riita-asian toisin nykyisellä lainsäädännöllä. Tutkimuksen perusteella voitiin päätellä, että sijoittajansuoja on huomattavasti paremmalla tasolla direktiivin uusimman version jälkeen. Arvopaperilautakuntaan viedyt riita-asiat ovat vähentyneet asuntomarkkinoiden lainakriisin jälkeisiltä ajoilta. Tutkimuksessa havaittiin, että sijoituspalvelu- ja sijoitusneuvojan tutkintojen ja arvopaperilautakuntaan vietyjen riita-asioiden välillä on käänteinen riippuvuussuhde. Riita-asioiden ratkaisusuosituksissa olisi myös otettu laajemmin huomioon direktiivin tuomia muutoksia, mikäli ratkaisusuositukset annettaisiin uudelleen.