Tunne leikkaus! : leikkaukselliset keinot emotionaalisesti vaikuttavan elokuvan luomisessa

Abstract

Ihana Aina on Matias Boettgen opinnäytetyönään ohjaama draamakomedia. Elokuvan leikkaus on toiminnallisen opinnäytetyöni teososa.

Kirjallinen osuus on raportti, jossa käsittelen Ihana Aina -elokuvan leikkausprosessia ja käyn läpi eri kohtausten leikkausratkaisuja. Tarkastelen myös leikkauksellisen ilmaisun kehitystä ja historiaa, sekä perehdyn leikkauksen teorioihin fokuksena emotionaalisesti vaikuttavan elokuvan luominen.

Elokuva luodaan lopulliseen muotoonsa vasta leikkauspöydällä. Elokuvan leikkaus tarjoaa huikean määrän ilmaisun mahdollisuuksia ja sen kautta voidaan vaikuttaa katsojaan psykologisesti. Halusin työssäni löytää selkeitä oppeja ja neuvoja vaikuttavan elokuvan leikkaamiseen.

Perussääntöjä kuvakoon vaihteluista ja jatkuvuudesta löytyy monista alan oppaista, mutta varsinainen leikkauksella ilmaisu ja katsojan emootioihin vaikuttaminen on jotain muuta. Keskityin tarkastelemaan leikkausta juuri emootioiden kannalta, sillä mielestäni tunne on lopulta elokuvan tärkein elementti, jonka tieltä monet muut säännöt joutuvat tarvittaessa väistymään.

The present research is based on a film called Ihana Aina. It is a drama comedy directed by Matias Boettge as his Bachelor's Thesis.

In the present Bachelor's Thesis, the editing process is revealed and editing theories and practical rules are being observed mainly by focusing on creating an emotionally affective film.

The film is created in a cutting room. I feel that cutting offers a huge number of possibilities for expression and by juxtapositioning different images and themes you can affect the viewer psychologically.

I wanted to find out clear instructions and advice on how to affect the audience's emotions through editing. Even though the basic rules of image size variation and continuity are found in many books, however the actual power of cutting and influencing the viewer is something else. I concentrated on examining editing in terms of emotions, because I think that feeling is ultimately the most important element in the film.