Tosse, Renessanssi ja Kalevala : teatteriesityksen tekeminen koulussa
Hirvasniemi-Haverinen, Lea (2010)
Hirvasniemi-Haverinen, Lea
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010062312492
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010062312492
Tiivistelmä
Opinnäytetyö Tosse, Renessanssi ja Kalevala - teatteriesityksen tekeminen koulussa tutkii kouludraaman käsikirjoittamista ja ohjaamista. Tapausesimerkkejä ovat näytelmät Tosse, Renessanssi ja Kalevala. Mikä on draamatarina ja voiko siitä tehdä esityksen? Miten käsikirjoituksen voi tehdä koulunäytelmään? Mitä asioita pitää huomioida teatteriesitystä ohjatessa? Opinnäytetyössä esitellään myös teatterilähtöisiä menetelmiä ja teatteriesityksen lyhyt oppimäärä alakoulussa.
Näytelmässä Tosse käsitellään draamatarinaa. Draamatarinat tarjoavat mahdollisuuden toiminnalliseen oppimiseen. Niiden pohjaksi tarvitaan hyvä kertomus, joka sisältää selkeän teeman. Draamatarinasta, jonka puitteissa tarinan sisältö prosessoidaan, voi syntyä myös käsikirjoitus ja teatteriesitys. Renessanssi esittelee käyttökelpoisen dramaturgisen strategian miten yhdistää erillisiä kokonaisuuksia toisiinsa. Esitys kulkee kahdessa eri aikatasossa. Kalevalassa liikutaan onnistuneesti jo kolmessa eri aikatasossa: reaalimaailmassa, fiktion eli Kalevalan maailmassa ja menneessä ajassa Kalevalan syntymisen alkujuurilla.
Improvisaatiolla tuotetaan käyttökelpoista materiaalia käsikirjoituksen pohjaksi. Esityksen voi mainiosti tehdä tarinan, historiallisen henkilön, sadun, kuvan, tilanteen, laulun, runon tai oppilaiden kokemusten pohjalta. Jos näytelmän maailma on lähellä oppilaiden arkitodellisuutta, oppilas löytää sille vastineen omasta todellisuudesta. Silloin omien tuntemusten siirtäminen roolihenkilöiden tuntemukseksi helpottuu. On annettava tilaa myös lasten ja nuorten ideoille, näin heistä voi tulla ajattelevia ja kriittisiä yhteiskunnan jäseniä ja teatterin tekijöitä.
Ohjatessa huomioidaan, että teatteri on toimintaa ja toiminnat ovat tekoja. Kokemukseni perusteella kouluteatteriesityksiä tehdessä pitää uhrata aikaa ryhmän turvallisen ilmapiirin luomiseen ja koko näytelmäprosessin suunnitteluun - sekä prosessi että lopputulos ovat tärkeitä. Mieluummin huolella tehty lyhyt esitys kuin liian vähälle harjoittelulle jäänyt kokoillan näytelmä. Esityksen taiteelliset tavoitteet on myös tiedostettava. Teatteriesitys vaatii kypsymisajan, jotta se puhkeaa kukkaan ensi-illassa. Esitystä kannattaa esittää useamman kerran, näyttelijälle ensi-ilta on vain välietappi. Esitykset jatkuvat.
Teatterin tekeminen koulussa voi olla oppimista, opettamista ja taidetta. Teatteriesitys opettaa sekä tekijöitään että kokijoitaan.
Näytelmässä Tosse käsitellään draamatarinaa. Draamatarinat tarjoavat mahdollisuuden toiminnalliseen oppimiseen. Niiden pohjaksi tarvitaan hyvä kertomus, joka sisältää selkeän teeman. Draamatarinasta, jonka puitteissa tarinan sisältö prosessoidaan, voi syntyä myös käsikirjoitus ja teatteriesitys. Renessanssi esittelee käyttökelpoisen dramaturgisen strategian miten yhdistää erillisiä kokonaisuuksia toisiinsa. Esitys kulkee kahdessa eri aikatasossa. Kalevalassa liikutaan onnistuneesti jo kolmessa eri aikatasossa: reaalimaailmassa, fiktion eli Kalevalan maailmassa ja menneessä ajassa Kalevalan syntymisen alkujuurilla.
Improvisaatiolla tuotetaan käyttökelpoista materiaalia käsikirjoituksen pohjaksi. Esityksen voi mainiosti tehdä tarinan, historiallisen henkilön, sadun, kuvan, tilanteen, laulun, runon tai oppilaiden kokemusten pohjalta. Jos näytelmän maailma on lähellä oppilaiden arkitodellisuutta, oppilas löytää sille vastineen omasta todellisuudesta. Silloin omien tuntemusten siirtäminen roolihenkilöiden tuntemukseksi helpottuu. On annettava tilaa myös lasten ja nuorten ideoille, näin heistä voi tulla ajattelevia ja kriittisiä yhteiskunnan jäseniä ja teatterin tekijöitä.
Ohjatessa huomioidaan, että teatteri on toimintaa ja toiminnat ovat tekoja. Kokemukseni perusteella kouluteatteriesityksiä tehdessä pitää uhrata aikaa ryhmän turvallisen ilmapiirin luomiseen ja koko näytelmäprosessin suunnitteluun - sekä prosessi että lopputulos ovat tärkeitä. Mieluummin huolella tehty lyhyt esitys kuin liian vähälle harjoittelulle jäänyt kokoillan näytelmä. Esityksen taiteelliset tavoitteet on myös tiedostettava. Teatteriesitys vaatii kypsymisajan, jotta se puhkeaa kukkaan ensi-illassa. Esitystä kannattaa esittää useamman kerran, näyttelijälle ensi-ilta on vain välietappi. Esitykset jatkuvat.
Teatterin tekeminen koulussa voi olla oppimista, opettamista ja taidetta. Teatteriesitys opettaa sekä tekijöitään että kokijoitaan.