Tosse, Renessanssi ja Kalevala : teatteriesityksen tekeminen koulussa

Abstract

Opinnäytetyö Tosse, Renessanssi ja Kalevala - teatteriesityksen tekeminen koulussa tutkii kouludraaman käsikirjoittamista ja ohjaamista. Tapausesimerkkejä ovat näytelmät Tosse, Renessanssi ja Kalevala. Mikä on draamatarina ja voiko siitä tehdä esityksen? Miten käsikirjoituksen voi tehdä koulunäytelmään? Mitä asioita pitää huomioida teatteriesitystä ohjatessa? Opinnäytetyössä esitellään myös teatterilähtöisiä menetelmiä ja teatteriesityksen lyhyt oppimäärä alakoulussa.

Näytelmässä Tosse käsitellään draamatarinaa. Draamatarinat tarjoavat mahdollisuuden toiminnalliseen oppimiseen. Niiden pohjaksi tarvitaan hyvä kertomus, joka sisältää selkeän teeman. Draamatarinasta, jonka puitteissa tarinan sisältö prosessoidaan, voi syntyä myös käsikirjoitus ja teatteriesitys. Renessanssi esittelee käyttökelpoisen dramaturgisen strategian miten yhdistää erillisiä kokonaisuuksia toisiinsa. Esitys kulkee kahdessa eri aikatasossa. Kalevalassa liikutaan onnistuneesti jo kolmessa eri aikatasossa: reaalimaailmassa, fiktion eli Kalevalan maailmassa ja menneessä ajassa Kalevalan syntymisen alkujuurilla.

Improvisaatiolla tuotetaan käyttökelpoista materiaalia käsikirjoituksen pohjaksi. Esityksen voi mainiosti tehdä tarinan, historiallisen henkilön, sadun, kuvan, tilanteen, laulun, runon tai oppilaiden kokemusten pohjalta. Jos näytelmän maailma on lähellä oppilaiden arkitodellisuutta, oppilas löytää sille vastineen omasta todellisuudesta. Silloin omien tuntemusten siirtäminen roolihenkilöiden tuntemukseksi helpottuu. On annettava tilaa myös lasten ja nuorten ideoille, näin heistä voi tulla ajattelevia ja kriittisiä yhteiskunnan jäseniä ja teatterin tekijöitä.

Ohjatessa huomioidaan, että teatteri on toimintaa ja toiminnat ovat tekoja. Kokemukseni perusteella kouluteatteriesityksiä tehdessä pitää uhrata aikaa ryhmän turvallisen ilmapiirin luomiseen ja koko näytelmäprosessin suunnitteluun - sekä prosessi että lopputulos ovat tärkeitä. Mieluummin huolella tehty lyhyt esitys kuin liian vähälle harjoittelulle jäänyt kokoillan näytelmä. Esityksen taiteelliset tavoitteet on myös tiedostettava. Teatteriesitys vaatii kypsymisajan, jotta se puhkeaa kukkaan ensi-illassa. Esitystä kannattaa esittää useamman kerran, näyttelijälle ensi-ilta on vain välietappi. Esitykset jatkuvat.

Teatterin tekeminen koulussa voi olla oppimista, opettamista ja taidetta. Teatteriesitys opettaa sekä tekijöitään että kokijoitaan.

The scholarly thesis Tosse, Renessanssi and Kalevala explores the scriptwriting and directing of drama at school. Tosse, Renessanssi and Kalevala are used as case examples. What is a drama tale and can it be turned into a performance? How to write a manuscript for a school play? What must be taken into account when directing a theatre performance? Theatre based methods and a standard level course of theatre performance in primary school are also introduced in the scholarly thesis.

The drama story is discussed in the play Tosse. Drama tales offer a possibility for functional learning. A good story with a clear theme is needed at the basis for the tale. The contents of the story are processed within the framework of the drama tale from which a manuscript and a theatre performance can then emerge. A usable strategy for dramaturgy on how to combine separate entities is introduced in Renaissance. The performance proceeds on two different levels of time. In Kalevala, they move successfully already on three levels of time: in the world of reality, in fiction i.e. the world of Kalevala, and finally in the past in the very origins of Kalevala.

Usable material for the manuscript is produced through improvisation. A performance can well be made so that it is based on a tale, a historical person, a story, a picture, a situation, a song, a poem or the pupils' experiences. If the play's world is close to the pupils' everyday life, the pupils will be able to find an equivalent to it in their own reality. That makes it easier to transfer their own feelings into those of the characters in the play. There must also be free space left for the children's and teenagers' own ideas. This is how they can simultaneously become thoughtful and critical members of the society as well as makers of theatre.

When directing, one should pay attention to the fact that theatre is action and action equals doing. On the basis of my own experience, one must devote time both for creating a secure atmosphere in the group as well as planning the whole process of making the play. In the other words - both the process and the outcome are important. A profoundly made short performance is better than a full-length play with too little rehearsing. The artistic objectives of the performance must also be realized. A theatre performance needs time for ripening so that it blooms in the premiere. It is worthwhile to perform the play several times, the premiere is only a staging post for the actors.

Doing theatre at school can be learning, teaching and art. The making of a theatre performance teaches both the makers and those who experience it.