Merkitysten dramaturgia : motiivit ja monitulkintaisuus lyhytelokuvassa Hyvä työ

Abstract

Työ on osa toiminnallista opinnäytettä, jonka teososa on yhdessä Jyrki Väisäsen kanssa kirjoitettu ja ohjattu 35-minuuttinen fiktioelokuva Hyvä työ. Kirjallinen työni käsittelee henkilöhahmojen psykologian, tarkemmalla tasolla motiivien, keskeisyyttä elokuvakerronnassa. Tavoitteena on tarkastella kerrontaa, jossa henkilöhahmojen toiminnan sisäisiä syitä ei kerrota katsojalle.

Ensimmäisessä osiossa esittelen lyhyesti ns. klassisen kerronnan mallin. Kiinnitän huomiota siihen, miten tällainen henkilöhahmojen motiiveihin ja tunne-elämään perustuva kerronta voidaan purkaa yleispäteviksi mekanismeiksi.

Toisessa osiossa etenen käsittelemään Hyvää työtä, jossa kerronta poikkeaa klassisesta mallista niin, että katsojan ja henkilöhahmojen välille syntyy emotionaalinen etäisyys. Valmiiden merkitysten ja aukottoman kausaliteetin sijaan tällainen kerronta nojaa usein monimerkityksellisyyteen ja katsojan aktiiviseen tulkintaan. Tämä voi olla ongelmallista mutta myös eduksi elokuvalle.

Lisäksi käsittelen tyylin merkitystä klassisesta kerronnasta poikkeavassa kirjoittamisessa. Totean, että mitä vähemmän kerronta avaa henkilöhahmojen psykologiaa, sitä olennaisempaan osaan tyyli ja sen korostama symbolisuus nousee. Tässä yhteydessä elokuvan tyyli on olennainen sekä lukuohjeena katsojalle että omana merkityksiä synnyttävänä tasonaan.

Lopuksi puhun määrittelemisen vaikeudesta, joka usein liittyy klassisesta kerronnasta poikkeavan elokuvan analysoimiseen. Esitän, että yleispätevän teoreettisen kehyksen puuttuessa tekijän taiteellisen näkemyksen ja intuition merkitys prosessissa korostuu.

Metodini työssä on puhtaasti tekijälähtöinen ja painottuu teososan vapaamuotoiseen analysointiin. Käsittelen elokuvaa kirjoittaja-ohjaajan näkökulmasta prosessina, jossa käsikirjoitukselliset ja ohjaukselliset valinnat limittyvät toisiinsa työn eri vaiheissa.

This study is part of a multimodal work with respect to the short film My Good Deed. The study deals with the psychology and motivations of the central character in the film narrative. The objective is to look at narratives that intentionally refuse to explain the action of a character to the viewer. In the first section, the so-called classical narrative structure is briefly presented. Attention is paid to how this narrative based on characters' motivations and emotions can be broken down into universal mechanisms of storytelling.

The second section examines My Good Deed as an example of non-classical narrative. Here the narrative distances the viewer from the characters' inner life. Instead of fixed meanings and causality, this type of storytelling is often based on ambiguity and the viewer's active interpretation. This can be problematic but, when used well, can benefit the film. The third section focuses on the importance of style when writing outside the classical structure. The less a narrative explains its characters' psychology, the more attention will be given to style and the symbolic implications it may generate. The style of a film is relevant both as a reading instruction for the viewer and as a level that creates meaning in itself.

The final section addresses the difficulty of definition that is often related to analysing a film outside the classical structure. When a theoretical framework is insufficient or lacking completely, the role of artistic insight and intuition becomes more evident. The study focuses on film-making from the perspective of a writer-director. It means that the decisions concerning both the screenwriting and the directing are constantly overlapping at different stages of the process. The results of this study may not be generalised to any extent, but they should offer viewpoints and inspiration to film-makers working outside or at the borderlines of classical storytelling.