MiFID II -direktiivin vaikutukset sijoituspalveluyrityksen asiakastietoihin
Kokkonen, Karri (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052211215
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052211215
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee 3.1.2018 voimaan astuneen Euroopan komission Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin (MiFID II -direktiivin) vaikutuksia sijoituspalveluyritysten asiakastietokantoihin. MiFID II -direktiivi on ollut merkittävä lainsäädäntöuudistus, jonka tavoitteena on ollut parantaa sijoittajansuojaa ja yhtenäistää lainsäädäntöä EU:n alueella, vaikuttaen laaja-alaisesti finanssilaitoksien eri toimintoihin. Tämä on vaatinut myös sijoituspalveluyrityksiä muokkaamaan toimintaansa ja päivittämään asiakastietojansa, jotta direktiivin vaatimukset on voitu täyttää. Nämä asiakastietojen päivitykset ovat koskettaneet useita asiakkaita, ja yhtenä osana opinnäytetyön tutkimusta olikin arvioida, kuinka paljon asiakkaita näiden päivitysvaatimusten alaisuuteen on jäänyt Suomessa.
Opinnäytetyössä on aluksi selvitetty yleisellä tasolla, minkälaisia lainsäädännöllisiä vaatimuksia sijoituspalveluyrityksillä on asiakastiedoillensa, ja perehdytty tarkemmin siihen, minkälaisia lisävaatimuksia MiFID II -direktiivi on asettanut tietoihin.
Työn tutkimus toteutettiin kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutkimuksen yhdistelmänä. Kvalitatiivisessa osiossa aineistona toimii direktiivi sekä muut viranomaislähteet, joiden avulla asiakastietokantoja koskevat uudistustarpeet on tunnistettu. Kvalitatiivisen osion pohjalta on koottu data-aineistot kvantitatiivista tutkimusta varten. Data-aineistoina kvantitatiivisessa tutkimusosiossa toimivat viranomaisten, kuten Tilastokeskuksen ja Euroclear Finlandin, tilastot, joiden pohjalta MiFID II -direktiivin päivitysvaatimusten alle jääviä asiakasmääriä on arvioitu.
MiFID II -direktiivin vaikutukset asiakastietokantoihin pohjautuvat kaupparaportointi velvoitteiden uudistumiseen, jota direktiivin avulla on pyritty tehostamaan. Uudistettu kaupparaportointi vaatii yksityisiltä asiakkailta kansalaisuuden ja todellisen toimeksiantajantekijän raportoimista sekä yrityksiltä ja yhteisöiltä LEI-tunnuksen raportoimista toimeksiantojen yhteydessä. Näitä yksilöiviä tunnistetietoja on Suomessa vaadittu noin 213 000 asiakkaalta.
Työn johtopäätöksenä oli, että uusien asiakastietovaatimusten tarkoituksena on tehostaa kaupparaportointia sekä parantaa valvovien viranomaisten mahdollisuutta tunnistaa markkinoiden väärinkäyttöä. Yhtenäisesti EU-tasolla käytössä olevien yksilöivien tunnistetietojen uskotaan parantavan molempia ja tuovan myös muita hyötyjä mukanaan.
Opinnäytetyössä on aluksi selvitetty yleisellä tasolla, minkälaisia lainsäädännöllisiä vaatimuksia sijoituspalveluyrityksillä on asiakastiedoillensa, ja perehdytty tarkemmin siihen, minkälaisia lisävaatimuksia MiFID II -direktiivi on asettanut tietoihin.
Työn tutkimus toteutettiin kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutkimuksen yhdistelmänä. Kvalitatiivisessa osiossa aineistona toimii direktiivi sekä muut viranomaislähteet, joiden avulla asiakastietokantoja koskevat uudistustarpeet on tunnistettu. Kvalitatiivisen osion pohjalta on koottu data-aineistot kvantitatiivista tutkimusta varten. Data-aineistoina kvantitatiivisessa tutkimusosiossa toimivat viranomaisten, kuten Tilastokeskuksen ja Euroclear Finlandin, tilastot, joiden pohjalta MiFID II -direktiivin päivitysvaatimusten alle jääviä asiakasmääriä on arvioitu.
MiFID II -direktiivin vaikutukset asiakastietokantoihin pohjautuvat kaupparaportointi velvoitteiden uudistumiseen, jota direktiivin avulla on pyritty tehostamaan. Uudistettu kaupparaportointi vaatii yksityisiltä asiakkailta kansalaisuuden ja todellisen toimeksiantajantekijän raportoimista sekä yrityksiltä ja yhteisöiltä LEI-tunnuksen raportoimista toimeksiantojen yhteydessä. Näitä yksilöiviä tunnistetietoja on Suomessa vaadittu noin 213 000 asiakkaalta.
Työn johtopäätöksenä oli, että uusien asiakastietovaatimusten tarkoituksena on tehostaa kaupparaportointia sekä parantaa valvovien viranomaisten mahdollisuutta tunnistaa markkinoiden väärinkäyttöä. Yhtenäisesti EU-tasolla käytössä olevien yksilöivien tunnistetietojen uskotaan parantavan molempia ja tuovan myös muita hyötyjä mukanaan.