Kalliopohjavesiolosuhteiden selvitystavat ja näytteenottomenetelmien vertailu VOC-näytteenotossa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutustua ruhjeisen kallioalueen pohjavesiselvityksiin sekä pohjavesinäytteenottoon käytettäviin menetelmiin. Työssä tutustuttiin kentällä tehtäviin maavastusluotauksiin, vesimenekkimittauksiin ja kalliopohjavesiputkien porauksiin sekä verrattiin viittä eri näytteenottomenetelmää pohjaveden VOC-näytteenotossa. Työ tehtiin FCG Suunnittelu ja tekniikalle Oy:lle.

Sähköinen maavastusluotaus on hyvä menetelmä maaperän tutkimisessa. Sen avulla voidaan saada tietoa maaperän koostumuksesta, kallion sijainnista ja rikkonaisuudesta sekä pohjaveden pinnan tasosta. Vesimenekkikokeilla taas saadaan tarkempaa tietoa paikkakohtaisesta kallion rikkonaisuudesta.

VOC-yhdisteet luovat haasteita näytteenotossa, sillä ne haihtuvat herkästi vedestä sekoittumisen, lämmön, valon ja ilmakosketuksen myötä, jolloin näytteen edustavuus häiriintyy. Edustavan näytteen saaminen ei kuitenkaan ole ainoa ongelma, vaan myös vaikeakulkuinen maasto, pitkät välimatkat ja pohjavesiputken huono antoisuus luovat omat haasteensa näytteenotossa.

Työssä tehty näytteenottomenetelmien vertailu jäi pieneksi, mutta voitiin kuitenkin havaita, että kaikilla käytetyillä menetelmillä saatiin otettua näytteitä, joiden haitta-ainepitoisuudet olivat keskenään samansuuntaisia. Havaittiin kuitenkin myös, että pelkkä näytteenottomenetelmä ei ole olennainen osa edustavan näytteen saamisessa, vaan myös näytteen pullotusvaiheessa tulee huomioida, että näytteen ilma-altistus jäisi mahdollisimman lyhyeksi.