Havaintoja kotisirkan kasvatuksesta ja ruokinnasta

Abstract

Suomessa hyönteisten tuottaminen ihmisten proteiinin lähteeksi sallittiin vuonna 2018, kun tulkintaa uuselintarvikelaista muutettiin. Hyönteistuotanto on Suomessa pieni muotoista ja tarvitsee paljon kehittämistä monessakin asiassa. Kehittämistä tarvitaan kasvatuksesta aina jalostukseen asti sekä tekniikkaa ja kasvatustapoja eri hyönteislajeille.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli testata kotisirkan kasvattamista 70 litran kokoisessa muovisessa laatikossa. Lisäksi työssä käytettiin kolmea eri rehua kokeilumielessä pohtien niiden käytettävyyttä ja samalla kartoitettiin kuolleiden yksilöiden määrää kasvatuskokeissa. Kasvatuskokeet tehtiin kahtena kokeena, jossa toisessa tehtiin esikoe, jonka tarkoituksena oli testata työsuunnitelmassa esitettyä koeasetelmaa käytännössä. Esikokeen aikana sirkat tuottivat kolme uutta sukupolvea, joiden avulla pääkoe aloitettiin tekemään. Pääkoe tehtiin isompana kokonaisuutena, johon kuului jokaista rehua kohden kolme kasvatusyksikköä, yhteensä yhdeksän kasvatusyksikköä. Kokeissa oli rajattu kasvatettavien kotisirkkojen määrä 50 yksilöön kasvatuslaatikkoa kohden. Opinnäytetyön kasvatuskokeet toteutettiin Ylä-Savon ammattiopiston Peltosalmen yksikössä.

Kokeissa seurattiin lämpötilaa ja ilmankosteutta kasvatuslaatikoissa. Lämpötilan keskiarvo oli esikokeessa noin +30 astetta celsiusta (vaihteluväli +27 – 32 astetta). Pääkokeessa lämpötilan keskiarvo oli noin +28 astetta celsiusta (vaihteluväli +26 – 31 astetta). Esikokeessa ilmankosteuden keskiarvo oli noin 72 % (vaihteluväli 62 – 85 %). Pääkokeessa ilmankosteuden keskiarvo oli noin 68 % (vaihteluväli 62 – 76 %). Kokeessa testattiin, voidaanko sirkkojen rehunkulutusta mitata punnitsemalla tarjottu rehu ja jäljelle jäänyt rehu, mutta tuloksia ei esitetä, sillä menetelmän tarkkuus ei ole riittävä luotettavien tulosten saamiseksi. Kotisirkoista otettiin märkäpainot yksilökohtaisesti lopetuksen jälkeen. Kotisirkoilla naaraat olivat noin 15 – 30 % suurempia uroksiin nähden. Rehuxin rehulla syötetyillä painojen keskiarvot olivat suurimmat. Lisäksi kotisirkat kuivattiin ja otettiin kuivapainot, mutta niitä ei käsitellä opinnäytetyön tuloksissa liiallisen kuivatuksen vuoksi. Kuolleiden yksilöiden määrää kartoitettiin kasvatuskokeiden jälkeen.

Tulokset osoittavat, että muovisessa kasvatuslaatikossa pystytään kasvattamaan kotisirkkoja, mutta opinnäytetyö ei anna vastausta siihen kuinka paljon yksilöitä sellaisessa pystytään kasvattamaan. Kasvatuskokeiden aikana mitattiin korkeita ilmankosteuksia ja huomioitiin hajuaistin avulla erilaisten kaasujen muodostumista suljetussa kasvatuslaatikossa. Korkea ilmankosteus ja kaasut ovat riskejä kotisirkan kasvattamisessa ja voivat johtaa kasvatettavien yksilöiden kuolemiseen. Lämpötilan keskiarvon ollessa +30 celsiusasteen tuntumassa takaa sirkalle tasaisen kasvun, liian alhainen lämpötila todennäköisesti laskee kasvunvauhtia. Rehujen vertailussa Rehuxin sirkkarehu nousi esiin molemmissa kokeissa, kun tarkasteltiin painojen keskiarvon kautta kotisirkkojen kokoa lopetuksen jälkeen. Kuolleita yksilöitä oli tullut eniten lisääntymisen aikana. Sirkkojen (hyönteisten) lisääntyminen perustuu suureen määrään jälkeläisiä, koska kuolleisuus on korkea. Kotisirkan kuivatukselle ei löytynyt verrannollista kuivatus aikaa ja tuloksia, jotta pystyttäisiin vertailemaan kokeiden tuloksia keskenään. Pääkokeessa lämpötilan keskiarvo tippui alle +30 celsiusasteen, joka vaikutti kotisirkkojen kasvunopeuteen.