Vapautuvien vankien näkemys palveluntarpeesta yhteiskuntaan sijoittumisessa

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mitä tavoitteita vapautuvat vangit asettavat yhteiskuntaan sijoittumiselleen sekä minkälaisia palveluntarpeita vangilla on vapautumisvaiheessa. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös tuoda esiin tukipalveluiden kehittämistarpeita vapautuvan vangin näkökulmasta.

Tutkimuksen keskeinen teoria kostuu kriminaalipolitiikan ja vankeinhoitolainsäädännön kokonaisuudistuksen keskeisistä tavoitteista. Palveluketjua sekä moniammatillista yhteistyötä kuvataan Suunta-valmennuksen toimintamallin kautta.

Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimukseen osallistui kymmenen vapautunutta/vapautuvaa vankia. Aineiston analyysi suoritettiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä.

Vapautuvien vankien yhteiskuntaan sijoittumisen tavoitteena oli vankilaan johtaneesta elämäntavasta irrottautuminen sekä elämän normaalius. Elämän normaaliuden lähtökohta on oma asunto. Elämänsisällön tuovat erilainen tekeminen, työpaikka tai työharjoittelupaikka sekä säännöllinen päivärytmi. Suhteet läheisiin olivat tärkeitä. Vapautumisvaiheessa tarvittavien tukipalveluiden sisältö painottui elämisen perustarpeisiin ja henkisen tuen tarpeisiin. Tarvittiin toimeentulo, terveyspalvelut ja oma asunto. Henkinen tuki muodostuu mahdollisuudesta terapeuttisiin keskusteluihin sekä tukihenkilöstä vapautumisvaiheessa. Yhteiskuntaan sijoittumista tukevissa palveluissa oli paljon kehittämistarpeita. Kehittämistarvetta oli vapautumiseen valmentamisessa; vapautumisen suunnitteluun tulisi kiinnittää enemmän huomiota ja asteittain vapautumisen mahdollisuutta lisätä. Kehittämistarvetta oli myös tarvittavan hoidon mahdollistamisessa. Lääkehoito tulisi mahdollistaa tarvittaessa ja lisätä päihdehoitomahdollisuuksia. Monissa palveluissa työntekijäresurssit ovat liian vähäiset suhteessa vapautuvien vankien tarpeeseen.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että yhtenäisen toimintamallin puuttuessa vapautuvat vangit asetetaan eriarvoiseen asemaan asuinkunnan perusteella. Tuen määrä riippuu vapautuvan vangin kotikunnan palveluista. Vapautuvat vangit kokevat saavansa liian vähän tukea vapautumisvaiheessa.

The purpose of this master´s thesis was to examine the personal goals set by prisoners upon their release concerning their re-entry into society, and the need for support services upon their release. A further purpose was to assess the development needs in the support services from the viewpoint of the prisoner upon release.

The theoretical framework of the study consists of the main objectives of the overall reform of criminal policy and the legislation on prison administration. The chain of services and the multi-professional collaboration are illustrated with the operational model for Suunta-training

The study is qualitative. The research material was gathered by using theme interviews. The study was participated by the ten prisoners that were just being released. The material was analysed by using the material-based content analysis.

The goals set by the prisoners concerning their re-entry into society were to disengage from their previous ways of life led them to prison, and to reintegrate into normal living. A prerequisite for normal living is having a place to live. An adequate standard of living is supported by meaningful activities, a job or a training position and maintaining a regular daily rhythm. Relationships to close persons were considered to be important. The key services that were needed upon release related to basic living needs and to mental support. Support concerning income, health services and a place to live was needed. Mental support comprises a possibility of therapeutic conversations and a support person upon release.There were many development needs concerning the services supporting the re-entry into society. There were needs to develop the pre-release training; the preparation for freedom should be taken into wider consideration, and the option of gradual release should be expanded. Development was also needed concerning enabling pharmacotherapy, which should be accessible when required. Furthermore, substance abuser care services should be more widely accessible. Within many services, the human resources are inadequate when compared to the needs of the prisoners on release.

It can be concluded that the absence of a coherent operational model places the prisoners in an unequal position upon their release depending on their municipality of residence. The amount of support depends on the availability of services in their municipality of residence. The prisoners feel that they do not receive enough support upon their release.