Elokuvan toinen koti : Taiteilijoiden liikkuvan kuvan tuotannosta

Abstract

Tämä opinnäytetyö tutkii liikkuvaa kuvaa kuvataiteen kontekstissa hyödyntäen kirjallisuuslähteitä ja työtä varten tehtyjä taiteilija-elokuvantekijöiden, rahoittajatahojen ja levitys- ja tekijänoikeusjärjestöjen edustajien haastatteluja. Opinnäytteen aluksi selvitetään, mitä tarkoitetaan taiteilijoiden liikkuvalla kuvalla. Määrittelyä lähestytään videotaiteen, kokeellisen elokuvan ja taiteilijoiden elokuvan käsitteiden kautta. Tutkielma esittää kuinka nämä eri termit kumpuavat historiallisista eroista välineissä ja tuotanto-, esitys- ja levitystavoissa. Useimmiten nykytaiteilijat hyödyntävät eri perinteisiin liitettyjä strategioita, mikä on vaikuttanut käsitteiden sekoittumiseen ja rajojen hämärtymiseen entisestään.

Taiteilijoiden liikkuvan kuvan rahoitusmahdollisuuksia tutkittiin kahden merkittävän julkisin varoin toimivan rahoittajatahon, Suomen elokuvasäätiön (SES) ja Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskuksen (AVEK) edustajien haastatteluilla. Tutkimus selvitti, miten kuvataidekontekstiin suunnattujen teosten on mahdollista saada tukea elokuvarahoituksen kanavista. Suurempiin tukiin vaaditaan ammattimainen tuotantoyhtiö, eikä kuvataiteen levityskäytäntöjä välttämättä katsota riittäviksi täyttämään kaikkien tukien levitysehtoja. Myös AVEKin mediataiteen tuotannon tukia voivat hakea vain tuotantoyhtiöt, mutta levityskriteerien havaittiin soveltuvan paremmin kuvataiteen käytäntöihin ja niiden tulkinnan olevan joustavampaa.

Kuvataiteen kontekstin elokuvien ja liikkuvan kuvan esittämismahdollisuuksia tarkastellaan listauksella liikkuvan kuvan biennaaleista ja elokuvafestivaaleista, jotka ovat profiloituneet taiteilijoiden elokuvien esittäjinä. Työssä tunnistettiin myös liikkuvan kuvan esittämiseen liittyviä taloudellisia ja esitysteknisiä haasteita ja erityispiirteitä, jotka vaikuttavat teoksiin ja niiden esitystapoihin taidenäyttelyissä.

Taiteilijoiden liikkuvan kuvan levitystä tarkastellaan ansaintalogiikan kautta, eli miten teosten levitys voi tuottaa tuloa tekijälle tekijänoikeuskorvausten, välitysoikeuksien myynnin ja teosmyynnin kautta. Tekijänoikeuslakia avaamalla selitetään eri korvaustyyppien perusteita, ja haastattelut avaavat näkökulmia näiden soveltamiseen käytännössä. Työssä havaittiin esimerkiksi, että esitys- ja näyttelykorvauksia maksetaan yleensä ainoastaan silloin, kun esittävä taho (esim. galleria, museo tai festivaali) on ollut aloitteellinen teoksen esittämisessä. Yhtenä taloudellisesti kestävämpänä levitystapana tarkastellaan taidemarkkinoilla vakiintunutta rajatun edition mallia, jossa teosta kohdellaan taideobjektina.