Fyysisen toimintakyvyn arviointi motivaatiokeinona liikunnan lisäämiseen ensihoitajilla
Laukka, Johanna (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019060414878
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019060414878
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä selvitettiin Oulu- Koillismaan pelastuslaitoksella työskentelevien ensihoitajien näkemyksiä fyysisen toimintakyvyn arvioinnista. Opinnäytetyön tilaajalla, Oulu- Koillismaan pelastuslaitoksella, käynnistyi Fyysi-sen toimintakyvyn arvioinnin pilottihanke syksyllä 2018, johon tämä opinnäytetyö liittyy. Pilottihankkeessa ensihoita-jien fyysistä työkykyä arvioidaan erilaisin menetelmin. Arviointi totetutetaan työterveyshuollon toimesta, ja se toteu-tetaan osana säännöllistä työterveystarkastusta.
Opinnäytetyö toteutettiin kyselytutkimuksena, jossa selvitettiin, lisääkö fyysisen toimintakyvyn arviointi ensihoitajan harrastaman liikunnan määrää ja onko ensihoitajan näkemys omasta fyysisestä kunnosta linjassa arvioinnissa to-dettuun fyysiseen kuntoon. Lisäksi tutkittiin, eroaako pitkään ensihoitajan työtä tehneen ja työuran alussa olevan ensihoitajan näkemys omaan työkykyynsä vaikuttavien tekijöiden tärkeydestä. Näiden tavoitteiden pohjalta vastat-tiin tutkimusongelmaan: Miten toimintakyvyn arviointi muuttaa ensihoitajan omaa liikunnan harrastamista?
Kyselytutkimukseen osallistui 22 ensihoitajaa. Tutkimukseen osallistuivat kaikki ne Oulu- Koillismaan pelastuslaitok-sella työskentelevät ensihoitajat, jotka osallistuivat lokakuun 2018- tammikuun 2019 aikana fyysisen toimintakyvyn arviointiin. Kyselyyn vastattiin 1-3 kk arvioinnin jälkeen. Aineistona käytettiin fyysisen toimintakyvyn arviointiin osallistuneille ensihoitajille lähetettyä kyselylomaketta, johon vastasi 11 ensihoitajaa. Kysely toteutettiin Zef- kysely-työkalulla, josta aineisto siirrettiin Exceliin analysointivaiheessa.
Liikunnan määrä arvioitiin hyötyliikunnan (mukaan lukien työmatkaliikunta), kestävyysliikunnan, lihaskuntoharjoitte-lun ja liikkuvuus- ja kehonhallinnan harjoittelun osalta. Kaikkien vastaajien tuloksissa lihaskuntoharjoittelun määrä on lisääntynyt 0,6 tunnilla viikossa. Muissa liikuntamuodoissa ei tapahtunut kasvua. Ensihoitajien arvio omasta fyysi-sestä kunnosta oli keskimäärin sellainen, kuin ensihoitaja odotti. Tutkimukseen ei osallistunut yhtään pitkään (yli 15v) ensihoitotyötä tehnyttä henkilöä, joten aineistosta ei voitu nähdä, eroaako työuran alussa olevan ensihoitajan ja pitkään työtä tehneen näkemykset työkykyyn vaikuttavien tekijöiden tärkeydestä.
Tutkimusongelmaan, miten toimintakyvyn arviointi muuttaa ensihoitajan omaa liikunnan harrastamista, löydetään vastaus kahdella tavalla. Itsessään tieto arvioinnista on lisännyt liikuntaa. Lisäksi liikunnan määrässä on tapahtunut muutosta osassa liikunnan osa-alueista. Tutkimuksen tuloksista nähdään, että ulkopuolelta tuleva ohjaus liikunnan lisäämiseen ei siis ole merkittävässä roolissa, jos pohditaan liikunnan lisäämiseen motivoivia tekijöitä.
Opinnäytetyö toteutettiin kyselytutkimuksena, jossa selvitettiin, lisääkö fyysisen toimintakyvyn arviointi ensihoitajan harrastaman liikunnan määrää ja onko ensihoitajan näkemys omasta fyysisestä kunnosta linjassa arvioinnissa to-dettuun fyysiseen kuntoon. Lisäksi tutkittiin, eroaako pitkään ensihoitajan työtä tehneen ja työuran alussa olevan ensihoitajan näkemys omaan työkykyynsä vaikuttavien tekijöiden tärkeydestä. Näiden tavoitteiden pohjalta vastat-tiin tutkimusongelmaan: Miten toimintakyvyn arviointi muuttaa ensihoitajan omaa liikunnan harrastamista?
Kyselytutkimukseen osallistui 22 ensihoitajaa. Tutkimukseen osallistuivat kaikki ne Oulu- Koillismaan pelastuslaitok-sella työskentelevät ensihoitajat, jotka osallistuivat lokakuun 2018- tammikuun 2019 aikana fyysisen toimintakyvyn arviointiin. Kyselyyn vastattiin 1-3 kk arvioinnin jälkeen. Aineistona käytettiin fyysisen toimintakyvyn arviointiin osallistuneille ensihoitajille lähetettyä kyselylomaketta, johon vastasi 11 ensihoitajaa. Kysely toteutettiin Zef- kysely-työkalulla, josta aineisto siirrettiin Exceliin analysointivaiheessa.
Liikunnan määrä arvioitiin hyötyliikunnan (mukaan lukien työmatkaliikunta), kestävyysliikunnan, lihaskuntoharjoitte-lun ja liikkuvuus- ja kehonhallinnan harjoittelun osalta. Kaikkien vastaajien tuloksissa lihaskuntoharjoittelun määrä on lisääntynyt 0,6 tunnilla viikossa. Muissa liikuntamuodoissa ei tapahtunut kasvua. Ensihoitajien arvio omasta fyysi-sestä kunnosta oli keskimäärin sellainen, kuin ensihoitaja odotti. Tutkimukseen ei osallistunut yhtään pitkään (yli 15v) ensihoitotyötä tehnyttä henkilöä, joten aineistosta ei voitu nähdä, eroaako työuran alussa olevan ensihoitajan ja pitkään työtä tehneen näkemykset työkykyyn vaikuttavien tekijöiden tärkeydestä.
Tutkimusongelmaan, miten toimintakyvyn arviointi muuttaa ensihoitajan omaa liikunnan harrastamista, löydetään vastaus kahdella tavalla. Itsessään tieto arvioinnista on lisännyt liikuntaa. Lisäksi liikunnan määrässä on tapahtunut muutosta osassa liikunnan osa-alueista. Tutkimuksen tuloksista nähdään, että ulkopuolelta tuleva ohjaus liikunnan lisäämiseen ei siis ole merkittävässä roolissa, jos pohditaan liikunnan lisäämiseen motivoivia tekijöitä.