Kilpaurheilijoiden kokemuksia harjoittelusta, kilpailemisesta sekä saamastaan tuesta raskausaikana ja synnytyksen jälkeen

Abstract

Opinnäytetyöni tarkoituksena oli kuvailla kilpaurheilijoiden kokemuksia harjoittelusta, kilpailemisesta sekä saamastaan tuesta raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä omaa ammatillista kasvua ja kehitystä. Viime vuosikymmeninä naisten mahdollisuudet kilpaurheiluun ovat lisääntyneet ja uusia lajeja on tullut lajivalikoimaan. Myös asenteet naisten kilpaurheilua kohtaan ovat muuttuneet myönteisimmiksi. Vielä 1930-luvulla naisia kehotettiin keskittymään ainoastaan synnytykseen ja lapsenkantoon valmentavaan liikuntaan, raskaana olevan naisen fyysinen harjoittelu muodostui käsitteeksi 1950-luvulla.

Tutkimus oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Tutkimuksessa oli kuusi tiedonantajaa, jotka olivat harjoitelleet raskausaikana. Yhden tiedonantajan löysin itse ja muut sain Olympiakomitean Tuuli Merikoski-Siliuksen avulla. Tiedonkeruumenetelmänä on käytetty sähköpostikyselyä ja puhelinhaastatteluja. Aineisto on analysoitu aineistolähtöistä sisällönanalyysia käyttäen.

Tutkimustuloksista muodostui neljä pääluokkaa: harjoitteleminen, kilpaileminen, tunteet ja tuki. Tutkimustulosten mukaan kilpaurheilijat harjoittelivat monipuolisesti raskausaikana ja harjoittelua jatkettiin raskauden loppuun saakka. Liikunta myös aloitettiin pian synnytyksen jälkeen. Kilpaurheilijat kilpailivat raskausaikana ja jatkoivat kilpailemista pian synnytyksen jälkeen. Heidän kokemiaan tunteita raskausaikana ja synnytyksen jälkeen olivat ylpeys, varovaisuus, motivoituneisuus, yllätyksellisyys, väsymys, innostus, vahvuus, pelko ja nautittavuus. Tuenantajia oli raskausaikana monipuolisesti ja heidän suhtautumistapojaan olivat ymmärtäminen, arvostaminen, kannustaminen, painostamattomuus, positiivisuus ja neutraalius. Tuen muotoja olivat huolehtiminen ja neuvominen. Ryhmissä pysyminen raskaudesta huolimatta oli myös koettu tavaksi tukea. Kilpaurheilijat kokivat tarvinneensa tukea, mutta sen saaminen oli ollut ajoittain hankalaa.

Hyödyin itse eniten tästä opinnäytetyöstä. Muita hyödynsaajia ovat muut opiskelijat ja opponentit, naiskilpaurheilijat, heidän valmentajansa ja muut tukijoukkonsa. Jatkossa aiheesta voisi tutkia pienempää aluetta kerrallaan ja syventyä siihen tarkemmin. Aihetta voisi tutkia myös valmentajien, lajiliittojen ja kätilöiden näkökulmasta. Tutkimuksena voisi tehdä myös kyselylomakkeen raskaudenaikaisesta liikunnasta kaikille raskaana oleville.

BACKGROUND: During the last few decades, there has been a substantial change in attitudes to-wards professional female athletics since new varieties of sports as well as new possibilities for women have emerged. In comparison, as late as in the 1930’s, women were advised to solely con-centrate on exercise that would either mitigate risks they were to face due to the labor or enable mothers better to attend to their babies after having given birth. The whole concept of physical exer-cise for pregnant women was only introduced in the 1950’s. There has been no previous research in Finland considering the topic of athletic training and competitions during pregnancy.

AIM: The objective of the thesis was to describe professional female athletes’ experiences during their pregnancy and after the labor. Emphasis was given to their training methods, their views on compet-ing while pregnant and the support received throughout the process. The main goal of the study was to further improve the author’s understanding of nursing, health care and midwifery and thus, to en-hance professional development.

DESIGN AND METHOD: The thesis was qualitative. Research data was collected from six individuals all of whom had a history of training throughout their pregnancy. More specifically, the information was collected by email questionnaires and phone interviews. These findings were then examined with the help of content analysis methods.

RESULTS AND CONCLUSION: The findings were categorized according to four separate themes: training, competing, emotions and support. The athletes both exercised in diverse manners and con-tinued practicing their respective sports until the very end of the pregnancy. The research findings also indicated the women athletes to have started exercising relatively soon after labor. All of the women competed during the pregnancy and continued to do so after childbirth. Emotions experienced by the interviewees included pride, motivation, unexpectedness, fatigue, enthusiasm, strength, fear and joy. Support was provided by several groups of people, and some of their reactions were under-standing, appreciation, encouragement, unpressured attitude, positivity and neutrality. Concern and advice were identified as modes of support. Sustaining the groups throughout the pregnancy was also characterized as a form of support. The athletes clearly admitted that they needed support regardless of the fact that it was occasionally scarcely available.

SUGGESTIONS FOR FURTHER RESEARCH: A smaller, more concise part of the thesis subject could be explored further in greater detail. Furthermore, it would be interesting to investigate the atti-tudes of the midwives, coaches and sports associations. Questionnaires on exercising while pregnant could be introduced to a wider group of women.