Kehitysvammaisuus ja seksuaalisuus : Hoitajien näkemys kehitysvammaisten seksuaalisuudesta
Hyvönen, Tuulikki (2010)
Hyvönen, Tuulikki
Rovaniemen ammattikorkeakoulu Lapin ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010101513751
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010101513751
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata kehitysvammaisten asumisyksiköissä työskentelevien työntekijöiden tietoja, taitoja ja asenteita kehitysvammaisten ihmisten seksuaalisuudesta. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa siitä, millaista lisätietoa työntekijät tarvitsevat kehitysvammaisten seksuaalisuudesta. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa kehitysvammaisten seksuaalisuudesta terveydenhuollon henkilökunnalle.
Tutkimusmenetelmänä oli kvantitatiivinen eli määrällinen lähestymistapa, tällä menetelmällä kohdejoukon tuottama tieto on yleistettävissä tutkimuksen perusjoukkoon eli kehitysvammaisten parissa työskentelevät työntekijät. Teoreettisen viitekehyksen pohjana ovat hoitotieteen keskeiset käsitteet: ihminen, terveys, hoitotyö ja ympäristö. Tutkimuksen kohdejoukon muodostavat Uudenmaan viiden Vammaispalvelusäätiön asumisyksikön työntekijät ja Kuusamon kahden kehitysvammaisten asumisyksikön työntekijät.
Kyselylomake on osittain laadittu valmiin kyselylomakkeen pohjalta ja osittain itse. Tutkimuskysely toteutettiin helmikuussa 2010. Kyselylomakkeita lähetettiin ja jaettiin 70 kappaletta. Kyselylomakkeita palautui 49 kappaletta (70%).
Tulokset analysoitiin Excel-ohjelmalla ja avoimet kysymykset analysoitiin sisällön analyysilla.
Kyselyyn vastanneiden 89 % (n=44) mielestä seksuaalisuus on muutakin kuin fyysistä tyydytystä. Työntekijöistä 84 % (n=41) piti tärkeänä tietona oman seksuaalisuuden tuntemista. Tieto omasta seksuaalisuudesta oli yh-teydessä siihen, että työntekijät ymmärsivät paremmin myös kehitysvammai-sen ihmisen seksuaalisuuden. Näin ollen työntekijät voivat tukea ja ohjata paremmin kehitysvammaisia ihmisiä seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Tutkimustuloksissa 61 % (n=30) työntekijöistä toi esille koulutuksen ja lisätiedon tarpeen kehitysvammaisten seksuaalisuudesta. Kehitysvammaisten seksuaalisuudesta ei edelleenkään paljon keskustella ja sitä ei arjessa huomioida tarpeeksi. Tutkimustuloksista ilmeni myös että, asennemuutosta on tapahtunut seksuaalisuudessa yleensä, mutta ammatillista asennemuutosta tarvitaan edelleen.
Tutkimusmenetelmänä oli kvantitatiivinen eli määrällinen lähestymistapa, tällä menetelmällä kohdejoukon tuottama tieto on yleistettävissä tutkimuksen perusjoukkoon eli kehitysvammaisten parissa työskentelevät työntekijät. Teoreettisen viitekehyksen pohjana ovat hoitotieteen keskeiset käsitteet: ihminen, terveys, hoitotyö ja ympäristö. Tutkimuksen kohdejoukon muodostavat Uudenmaan viiden Vammaispalvelusäätiön asumisyksikön työntekijät ja Kuusamon kahden kehitysvammaisten asumisyksikön työntekijät.
Kyselylomake on osittain laadittu valmiin kyselylomakkeen pohjalta ja osittain itse. Tutkimuskysely toteutettiin helmikuussa 2010. Kyselylomakkeita lähetettiin ja jaettiin 70 kappaletta. Kyselylomakkeita palautui 49 kappaletta (70%).
Tulokset analysoitiin Excel-ohjelmalla ja avoimet kysymykset analysoitiin sisällön analyysilla.
Kyselyyn vastanneiden 89 % (n=44) mielestä seksuaalisuus on muutakin kuin fyysistä tyydytystä. Työntekijöistä 84 % (n=41) piti tärkeänä tietona oman seksuaalisuuden tuntemista. Tieto omasta seksuaalisuudesta oli yh-teydessä siihen, että työntekijät ymmärsivät paremmin myös kehitysvammai-sen ihmisen seksuaalisuuden. Näin ollen työntekijät voivat tukea ja ohjata paremmin kehitysvammaisia ihmisiä seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Tutkimustuloksissa 61 % (n=30) työntekijöistä toi esille koulutuksen ja lisätiedon tarpeen kehitysvammaisten seksuaalisuudesta. Kehitysvammaisten seksuaalisuudesta ei edelleenkään paljon keskustella ja sitä ei arjessa huomioida tarpeeksi. Tutkimustuloksista ilmeni myös että, asennemuutosta on tapahtunut seksuaalisuudessa yleensä, mutta ammatillista asennemuutosta tarvitaan edelleen.