Syntymän ihme ja luomisen tuska : katsaus synnytyskipuun, sen ilmaisemiseen ja arviointiin

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa tietoa aiemman tutkimustiedon pohjalta siitä, miten kätilön ja synnyttäjän on mahdollista arvioida kipua normaali synnytyksessä sekä kuinka synnyttäjä ilmaisee ja kuvailee synnytyksen aikaista kipua. Lisäksi tarkastellaan miten kätilön ja synnyttäjän arviot ovat vastanneet toisiaan. Tämä opinnäytetyö on osa Hyvä syntymä -hanketta, jonka tarkoituksena on kehittää normaalisynnytyksen hoitoa. Tarkoituksena on kartuttaa Hyvä syntymä -hankkeen tietopohjaa synnytyskivusta. Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, joka toteutettiin soveltamalla systemaattisen kirjallisuuskatsauksen periaatteita. Aineisto on haettu seuraavista tietokannoista: EBSCOhost (Cinahl), MetCat, PubMed ja ScienceDirect sekä viitehauilla. Aineisto koostuu kahdestakymmenestäkahdesta tieteellisestä tutkimuksesta, jotka analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Tulosten mukaan synnyttäjän kipua voidaan arvioida seuraavin keinoin: kysymällä kivuista ja niistä selviytymisestä, kuuntelemalla ja tarkkailemalla synnyttäjää sekä kipumittareiden avulla. Lisäksi kätilön intutio toimii yhtenä kivun arviointikeinona. Tietoa synnyttäjän kivuliaisuudesta kätilö saa synnyttäjän ääntelyn, sanallisen kuvailun ja sanattoman kivunilmaisun avulla. Tuloksista ilmenee, että synnytyskivun ollessa lievää, synnyttäjän ja kätilön arvioinnit vastaavat toisiaan. Kivun voimistuessa kovaksi kätilöt arvioivat synnyttäjien kivut vähäisemmiksi kuin synnyttäjät itse. Synnytys koetaan kivuliaana niin ensi- kuin uudelleensynnyttäjienkin keskuudessa. Tämän opinnäytetyön tulokset osoittavat puutteita synnytyskivun arvioinnissa. Kirjallisuuskatsauksen perusteella kätilöillä ei ole vakiintuneita ja yhdenmukaisia menetelmiä kivunarvioinnissa. Etenkin kipumittareiden käyttö on vähäistä. Kivun kokeminen on yksilöllistä ja sen myötä synnyttäjä on kipunsa paras asiantuntija ja arvioija. Toimivan synnytyskivun arvioinnin kehittämiseksi tarvitaan lisätutkimusta. Lisäksi kivun arviointia tulisi yhtenäistää lisäämällä kätilöiden koulutusta synnytyskivusta. Tietoa synnytyskivun merkityksestä ja vaikutuksista tulisi tuoda paremmin esiin synnyttäville perheille. Koska uudelleensynnyttäjien kipua usein vähätellään, tulee heidän kivunhallintaansa kiinnittää enemmän huomiota.

The purpose of this final project was to study how midwives and parturients evaluate the pain during child birth and how parturients express and describe the labour pain. We also took a look on the equivalence between midwives' and parturients' estimation of the labour pain. The aim of our final project was to gather more information for the foundation of the Hyvä Syntymä -project. The study was a qualitative study and was implemented by applying the principles of systematic literature review. The research material used in this study was gathered from the EBSCOhost (Cinahl), MetCat, PubMed and ScienceDirect databases. Also reference search was used. The selected material consisted of 22 studies. The material was analysed with the method of inductive content analysis. The results indicated that there are several methods to evaluate parturients' labour pain. The methods are asking about the experienced pain from the parturient, listening to the parturient and observing the parturient. Also rating scales can be used. The results imply that midwives receive information on the pain experienced in the labour by parturients vocalization, verbal and non-verbal communication. Midwives own intuition on how the parturient copes with the labour pain is important. Based on the results, midwives' and parturients' evaluation of the degree of the pain is equal when the parturient is experiencing mild labour pain. When labour pain is severe, midwives' have the tendency to underestimate the degree of the pain. Both primiparas and multiparas find labour to be painful. In conclusion, there are no established and congruent procedures in labour pain evaluation. Therefore, more study on this field is necessary. Especially, the use pain measures requires more attention. To establish a functional and equivalent practice to evaluate the pain of labour, more resource is needed in the field of midwives' pain evaluation skills. Antenatal classes should include more information on the meaning of pain and how to cope with it. The labour pain experience of multiparas requires more attention because their pain is often underestimated by midwives.