Haitallinen harsoluminanssi : mittaaminen Glare 1.0 -ohjelmalla

Abstract

Opinnäytetyön tarkoitus oli mitata haitallisen harsoluminanssin normaaliarvot uudella dosentti Risto Näsäsen kehittämällä Glare 1.0 -ohjelmalla. Tuloksista muodostettiin normaaliarvokäyrä, jota verrattiin haitallista harsoluminanssia mittaavan C-Quant -mittarin normaaliarvokäyrään. Tavoitteena oli saada aikaan mahdollisimman hyvin vertailtavissa oleva normaaliarvokäyrä. Haitallinen harsoluminanssi lisääntyy iän myötä, ja mittaustulosten oletettiin vastaavan tätä oletusta.

Tutkimukseen osallistui yhteensä 41 henkilöä, jotka olivat iältään 20–72-vuotiaita. Tutkimushenkilöt valittiin satunnaisesti. Alkututkimusten ja silmämikroskopian perusteella vain normaalit, terveet silmät valittiin haitallisen harsoluminanssin mittaukseen. Haitallisen harsoluminanssin määrä mitattiin yhteensä 82 silmästä. Tutkimustuloksista muodostettiin hajontakuvio sekä normaaliarvokäyrä SPSS- ja Excel-ohjelmien avulla.

Opinnäytetyön perusteella Glare 1.0 -ohjelma antaa korkeampia haitallisen harsoluminanssin arvoja verrattuna C-Quant -mittariin. Erityisesti alle 40-vuotiaiden tulokset ovat odotettua suurempia. Tutkimuksen tuloksena Glare 1.0 -ohjelmalla mitatut tulokset ovat 0.47 log(s) -arvon verran korkeampia kuin C-Quant -mittarin tulokset. Eron oletetaan johtuvan mahdollisesta akkommodaation vaikutuksesta. Mittaustulokset olivat odotettua hajanaisempia, mutta Glare 1.0 -ohjelman normaaliarvokäyrästä voidaan kuitenkin päätellä haitallisen harsoluminanssin määrän lisääntyvän ikääntyessä.

Glare 1.0 -ohjelma osoittautui toimivaksi ja helppokäyttöiseksi haitallisen harsoluminanssin mittausmenetelmäksi. Toivottavasti mittaustuloksista on hyötyä, jotta Glare 1.0 -ohjelma voidaan ottaa laajempaan käyttöön ja tietoisuus haitallisesta harsoluminanssista ja sen vaikutuksesta näkemiseen lisääntyisi.

The aim of our study was to measure normal values with a new stray light meter, Glare 1.0, designed by Dr. Risto Näsänen. From the measured results we made a curve of normal values that was compared to another stray light meter, C-Quant`s normal value curve. Our intention was to create a normal value curve that is as comparable as possible. Stray light values increase with age and we expected that the measured results would correspond to that assumption.

The target group of our study was 41 persons aged from 20 to 72 years. We selected the target group randomly but only the normal and healthy eyes were selected to the stray light study after prime measurement and microscopy. The stray light values were measured altogether from 82 eyes. From the results of the study we formed a dispersion pattern and a normal value curve with SPSS- and Excel -programs.

The results of our study showed that Glare 1.0 stray light meter provides higher stray light values than C-Quant. Particularly the results with the under 40- year-old examinees were higher than we expected. The result of the study is that measuring with Glare 1.0 –program, the results are 0.47 log(s) higher than measuring with C-Quant. The difference is assumed to be the result of possible influence of accommodation. In the results of the study there was more dispersion that we expected but from the normal value curve of Glare 1.0 it can be concluded that stray light values increase with age.

Glare 1.0 -program turned out to be a functional and practical stray light meter. We hope that the results of our study are advantageous for a more extensive introduction of Glare 1.0. We also hope that our study will increase the knowledge of stray light and its influence on vision.