"Se rauhotti mua, et se ymmärsi mua" : romanivanhempien kokemuksia perheen ja päiväkodin varhaiskasvattajien välisestä vuorovaikutuksesta
Mallinen, Petra; Nivalainen, Minna (2010)
Mallinen, Petra
Nivalainen, Minna
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010111914793
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010111914793
Tiivistelmä
Tarkastelemme opinnäytetyössämme romanivanhempien kokemuksia vuorovaikutuksesta päiväkodin varhaiskasvattajien kanssa. Opinnäytetyömme tarkoituksena on lisätä omia sekä muiden varhaiskasvatuksen parissa työskentelevien valmiuksia tehdä yhteistyötä romaniperheiden kanssa. Tarkoituksenamme on tuoda romanivanhempien ääni kuuluviin. Teimme opinnäytetyön yhteistyössä kahden Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijan kanssa, jotka tutkivat omassa opinnäytetyössään päiväkodin varhaiskasvattajien kokemuksia romanivanhempien kanssa toimimisesta. Yhteinen pohdinta antaa laajemman kuvan ilmiöstä ja lisää töidemme hyödynnettävyyttä käytännössä. Teimme yhteistyötä myös Romano Missio ry:n sekä Opetushallituksen romaniväestön koulutusryhmän kanssa.
Käytimme opinnäytetyössämme laadullista tutkimusotetta ja aineistonkeruumenetelmänä teemahaastattelua. Toteutimme yhteensä viisi haastattelua, joihin osallistui viisi romaniäitiä ja yksi romani-isä. Haastattelut toteutettiin vuoden 2010 touko- ja kesäkuun aikana. Haastattelujen teemoja olivat romanikulttuuri, vuorovaikutus, kasvatus sekä kehittäminen. Käytimme analyysimenetelmänä teemoittelua ja hyödynsimme analyysissä Kaarina Mönkkösen sosiaalisen vuorovaikutuksen tasoja.
Suuri osa havainnoista sijoittui Mönkkösen mallin viidestä tasosta kahdelle ylimmälle eli yhteistyöhön ja yhteistoiminnallisuuteen. Tuloksista käy ilmi, että mahdollisuus dialogisen suhteen toimimiselle on olemassa. Romanivanhemmat kokivat heidän toiveensa otettavan pääosin huomioon sekä vuorovaikutuksen olevan hyvää ja toimivaa. Osa perheistä halusi, että tietyt kulttuuriset asiat huomioidaan päiväkodin arjessa. Toiset perheistä eivät halunneet lasta kohdeltavan arjessa millään tavalla erityisesti. Perheiden yksilöllinen huomioiminen oli kuitenkin keskeisin vanhempien esittämistä toiveista.
Päiväkodin varhaiskasvattajien ja romanivanhempien haastatteluista saatujen tulosten yhteinen pohdinta nostaa esiin uusia näkökulmia aineistosta. Kokemuksissa ilmenee sekä yhteneväisyyksiä että eroavaisuuksia. Tuloksista käy ilmi molempien osapuolien tyytyväisyys vuorovaikutukseen, mutta varhaiskasvattajien kulttuurintuntemuksen lisääminen nähtiin joka tapauksessa tärkeäksi. Molemmissa opinnäytetöissä korostui vuorovaikutuksen tärkeys romanivanhemmille, jotka korostivat asian merkitystä etenkin päivähoidon aloitusvaiheessa.
Käytimme opinnäytetyössämme laadullista tutkimusotetta ja aineistonkeruumenetelmänä teemahaastattelua. Toteutimme yhteensä viisi haastattelua, joihin osallistui viisi romaniäitiä ja yksi romani-isä. Haastattelut toteutettiin vuoden 2010 touko- ja kesäkuun aikana. Haastattelujen teemoja olivat romanikulttuuri, vuorovaikutus, kasvatus sekä kehittäminen. Käytimme analyysimenetelmänä teemoittelua ja hyödynsimme analyysissä Kaarina Mönkkösen sosiaalisen vuorovaikutuksen tasoja.
Suuri osa havainnoista sijoittui Mönkkösen mallin viidestä tasosta kahdelle ylimmälle eli yhteistyöhön ja yhteistoiminnallisuuteen. Tuloksista käy ilmi, että mahdollisuus dialogisen suhteen toimimiselle on olemassa. Romanivanhemmat kokivat heidän toiveensa otettavan pääosin huomioon sekä vuorovaikutuksen olevan hyvää ja toimivaa. Osa perheistä halusi, että tietyt kulttuuriset asiat huomioidaan päiväkodin arjessa. Toiset perheistä eivät halunneet lasta kohdeltavan arjessa millään tavalla erityisesti. Perheiden yksilöllinen huomioiminen oli kuitenkin keskeisin vanhempien esittämistä toiveista.
Päiväkodin varhaiskasvattajien ja romanivanhempien haastatteluista saatujen tulosten yhteinen pohdinta nostaa esiin uusia näkökulmia aineistosta. Kokemuksissa ilmenee sekä yhteneväisyyksiä että eroavaisuuksia. Tuloksista käy ilmi molempien osapuolien tyytyväisyys vuorovaikutukseen, mutta varhaiskasvattajien kulttuurintuntemuksen lisääminen nähtiin joka tapauksessa tärkeäksi. Molemmissa opinnäytetöissä korostui vuorovaikutuksen tärkeys romanivanhemmille, jotka korostivat asian merkitystä etenkin päivähoidon aloitusvaiheessa.